Paula Hottin esikoisromaani Murha Ylämaalla tarjoaa vetävän rikosjännärin Skotlannin nummimaisemissa. Kyseessä on samalla Halla-sarjan avausteos. Mesta.net haastatteli dekkaritulokasta.
Murha Ylämaalla -kirjassa (Otava) suomalaiskokki Halla joutuu keskelle murhatutkintaa Skotlannissa. Turistien suosimasta linnakohteesta löytyy ruumis ja samoihin aikoihin yksi hotellivieraista katoaa. Näistä asetelmista käynnistyy värikäs ja vetävä tarina.
Hei Paula! Olet julkaissut aiemmin tietokirjoja, mutta nyt on fiktiivisen kirjan vuoro. Miltä tuntuu julkaista esikoisromaani? Oliko se pitkäaikainen haaveesi?
Kyllä, fiktiivisen romaanin julkaisu on ollut haaveni lapsuudesta saakka ja tietysti teoksen näkeminen nyt kauppojen hyllyillä lämmittää mieltä. Minulta on julkaistu tietokirjojen ja matkajuttujen lisäksi aiemmin myös runoutta, mutta esikoisromaanin vieminen loppuun saakka vei kauemmin.
Olet itse asunut Skotlannin ylämaalla ja työskennellyt siellä muun muassa Michelin-ravintolan kokkina. Mistä sait idean tähän tarinaan?
Halusin pandemian alkukuukausina yrittää kehittää murhatarinan ja halusin sijoittaa sen Skotlannin ylämaalle – nummet, jylhät rantamaisemat, sade ja kodikkaat pubit luovat täydellisen taustan lämminhenkiselle murhamysteerille. Muistin, kuinka Skyella työskennellessäni patikoija katosi. Tarina lähti kehkeytymään tästä tapauksesta sekä ideasta Eilean Donan -linnasta löytyvästä ruumiista.
Esikoiskirjasi teksti on hyvin sujuvaa ja viihdyttävää luettavaa. Miten löysit oman tyylisi kirjoittaa?
Kiitos! En ole tietoisesti etsinyt omaa tyyliäni. Olen nuoresta saakka ihaillut brittiläistä kirjallisuutta ja journalismia – sitä kuinka kuivastakin asiasta osataan kirjoittaa viihdyttävästi. Eikä viihdyttävyys tässä tarkoita keveyttä, vaan sitä, että kielestä löydetään vaikkapa meheviä vertauskuvia tai sanaleikkejä. Ehkä viettämäni vuosikymmennet maan kirjallisuuden ja lehtien parissa ovat siis jotenkin vaikuttanut myös omaan kirjoittamiseeni.
Olen toki myös kirjoittanut viimeisen vuosikymmenen ajan matkajuttuja ja -oppaita brittiläiseen ja suomalaiseen mediaan, eli harjoiteltu on.
Murha Ylämaalla käynnistää dekkarisarjan. Voitko jo raottaa, että millaista menoa on luvassa? Sijoittuvatko tarinat jatkossakin Ylämaalle jne.?
Seuraava teos lähtee liikkeelle Edinburghin kapeilta mukulakivikaduilta, mutta kyllä siinä vieraillaan myös Ylämaan puolella. Toisen osan kirjoittaminen on vielä kesken, mutta sen tiedän, että moni ensimmäisen osan hahmoista esiintyy myös tulevassa teoksessa – heistä alkaa paljastua enemmän kuin mitä ensimmäisessä osassa kerrottiin.
Viime vuosina kirjallisuuden kärkinimiksi on noussut huomattavan paljon naisdekkaristeja. Onko sinulla esikuvia tai innoittajia heidän joukossaan?
Sain kimmokkeen oman murhatarinan kirjoittamiseen luettuani Richard Osmanin cosy crime -esikoisen, kun se ilmestyi. Olen kuitenkin aina lukenut naisdekkaristeja siinä missä mieskin, tai ehkä enemmänkin. Agatha Christie on suurin esikuvani, mutta aikojen saatossa esimerkiksi myös P.D. James ja Val McDermid ovat pitäneet otteessaan.
Millaisia haaveita ja tavoitteita sinulla on kirjoittamisen suhteen?
Toivon, että voin jatkaa tällä tiellä, jonka olen nyt löytänyt. Eli että voin yhdistää matkajuttujen kirjoittamisen reissuiltani sekä Halla-sarjan kirjoittamisen. Taitan matkani yleensä junissa istumalla, mikä mahdollistaa kirjoittamisen tien päällä.
Talvipakkasilla on kiva käpertyä lukemaan. Mitä kirjaa suosittelet omasi lisäksi?
Luin joulun tienoilla Louise Pennyn Three Pines -sarjan: suosittelen! Kuten sanottu, luen lähinnä brittidekkareita, mutta Three Pines on niin idyllinen kanadalaiskylä ja henkilöt niin meheviä, että annoin tämän maantieteellisen hairahduksen anteeksi.
Murha Ylämaalla on saatavilla e-kirjana ja äänikirjana (26.1. alkaen Elisa Kirjassa. Äänikirjan lukee Anni Tani.
Paula Hotti (s. 1982) on matkajournalisti ja tietokirjailija, joka on julkaissut mm. ginin sekä kahvilakulttuurin historiaa käsittelevät teokset
Hotti on asunut Skotlannin ylämaalla ja työskennellyt siellä mm. Michelin-ravintolan kokkina. Ennen ravintolaan pestautumistaan hän ei oikeastaan osannut tehdä kuin voileipiä, mutta lopuksi hän johti ravintolan jälkiruokaosastoa.
