Patricia Kaas
15.5.2017, Logomo, Turku
Ranskalainen supertähti Patricia Kaas esiintyi Logomossa lähes täydelle salille. Kaas palasi Turkuun neljän vuoden tauon jälkeen. Edellisellä vierailulla hän esitti Edith Piafin tunnetuksi tekemiä lauluja. Tällä kertaa huomion keskipisteenä oli Patricia Kaas itse ja hyvä näin. Kaas on jälleen ajankohtainen sillä hän julkaisi viime vuonna uuden, omaa nimeään kantavan albumin. Pienten alkuvaikeuksien jälkeen Logomo riehaantui ranskattaren edessä ja ilta huipentui suureen musiikin ja tanssin juhlaan yleisön osoittaessa suosiotaan seisten.
Patricia Kaas on vieraillut usein Suomessa. Tällä kiertueella hän esiintyi Turun lisäksi Tampereella ja peräti kaksi kertaa Helsingissä. Ja mitä nyt tunnelmia Helsingin ensimmäisestä keikasta on lukenut, täytyy todeta, että Turussa taisi olla Suomen osuuden paras tunnelma. Alku kuitenkin aina hankalaa, kuten niin usein suomalaisten kanssa tapaa olla. “Oletteko vielä siellä?” Kaas nimittäin kyseli englanniksi pariinkin otteeseen yleisön istuessa kiltisti paikoillaan seuraavaa kappaletta odotellen. Tämän jälkeen tunnelma lähti tasaiseen nousuun saavuttaen kliimaksinsa aivan konsertin lopussa. Aika täydellinen ilta siis.
Logomossa kuultiin, sopivasti päivitettynä, valittuja poimintoja Kaasin uran varrelta pääpainon ollessa kuitenkin uusimman Patricia Kaas -albumin kappaleissa. Kuten Kaas itse totesi on aina mukavaa antaa kappaleelle uusi elämä. La langue que je parle uudelta albumilta avasi konsertin ja minulle jo kolmantena kuultu Cogne samaiselta levyltä alkoi nostattaa selkäkarvoja pystyyn.
Logomon äänentoistoa ei voi koskaan kehua liikaa ja samalla täytyy todeta, että Patricia Kaasin taustalla soittaa tällä kiertueella todella taitava ja ammattitaitoinen viisikko. Kaasin musiikista puhuttaessa mainitaan usein moderni chanson, jazz ja pop mutta Logomon keikan nähneenä lisään tuohon vielä rockin ja bluesin. Musiikkia moneen makuun siis. Bändin soundi oli todella tiukka ja raju ja välillä tuntui aivan siltä kuin olisit ollut jonkun heavybändin keikalla. Myös itse solistin eläytyminen ja liikehdintä oli nautinnollista katsottavaa. Tällä kiertueella diivailut on jätetty kotiin vaikka pari asun- sekä korkkareiden vaihdosta nähtiinkin.
Maanantai-illasta huolimatta pikkuhiljaa lämmennyt yleisö oli siis hyvin mukana niin bluesahtavan Kennedy Rosen sormien napsuttelussa kuin myös monien kappaleiden käsien yhteen hakkaamisessa, joihin brittirumpali Adam Falkner heitä kannusti. Konsertti eteni varmasti ja yskähtelemättä eteenpäin. Patricia Kaas liikkui kiitettävän taitavasti uskomattoman korkeissa piikkikoroissaan ja tulkitsi tunnetta täynnä olevia kappaleita tyylikkäästi. Hieman ennen lopullista kliimaksia tähti luopui kengistään hetkeksi haastaen yleisön tanssimaan, laulamaan, suutelemaan tai tekemään ihan mitä vaan Mademoiselle chante le bluesin tahtiin. Vauhdikas ja hauska esitys sai yleisön nousemaan ja antamaan aplodit seisten.
Encore toteutettiin hieman eri tavalla kuin on aikaisemmin nähty. Bändi poistui kyllä lavan taakse mutta itse Kaas jäi lavalle. Yhtyeen jäsenet kutsuttiin takaisin estradille siten, että jokaisen nimi lausuttiin vuorotellen yleisön toimesta. Ihan kohtalaisesti tämä sujui. Jylhä ja kaunis D’Allemagne päätti konsertin. Tuntui siltä, ettei yleisö vieläkään ollut saanut tarpeekseen. Mutta joskushan keikan on loputtava. Patricia Kaas yllätti minut täysin sillä Piaf -konsetin nähneenä en oikein tiennyt mitä odottaa. Upeaa laulua ja hulppean shown sain ja se lämmittää vielä pitkään. Merci beaucoup!
Teksti ja kuvat: Petri Kipinä
