Muistelmakirja Ratinaan se päättyi – 46 vuotta Popedaa (Docendo 2024) seuraa Pate Mustajärven omien muistiinpanojen ja tarinoiden kautta hänen viimeistä kesäänsä Popeda-yhtyeen keulahahmona. (Kuva: Harri Hinkka)
Syyskuun 2. päivänä 2023 Tampereen Ratinan stadionilla koettiin suomirockin yksi ikimuistoisimmista hetkistä. Pate Mustajärven 46 vuotta kestänyt ura Popedassa tuli päätökseen 30 000 katsojan edessä.
Mustajärven yhdessä puolisonsa Tina Finnin kanssa kirjoittama Ratinaan se päättyi kertoo Paten viimeisestä Popeda-kesästä. Kesän keikkamuistoja väritetään vanhoilla tarinoilla sekä pohdinnoilla muusikon ammatista ja elämästä yleensä.
Kirja on välitilinpäätös. Tunteikkaasta tekstistä kumpuaa haikeutta, helpotusta, ylpeyttä sekä uuden elämänvaiheen tuomaa onnea.
Mustajärvi toteaa kirjassa, ettei hän muista enää sitä tarkkaa hetkeä, jolloin päätös lopettamisesta syntyi. Hän tapaa käydä maanantaisin sauvakävelyllä Popedan varhaisvuosien basistin Eebo Lehtisen ja sekä yhtyeen entisen roudarin ja kuljettajan VJ:n kanssa.
Kun taannoin aloin pohtia lopettamista Popedassa, kerroin siitä ensimmäisenä edellä mainituille herrasmiehille. Avautumiseni jälkeen sauvoimme hetken ajan täydellisessä hiljaisuudessa, jonka rikkoi ainoastaan sauvatassujen vaimeat iskut asfaltin pintaan. Ensimmäisenä hiljaisuuden rikkoi VJ.
”Helevetin hyvä päätös.”
”Kyä mää sen arvasin, orotin vaan koska sää sen itte sanot”, totesi puolestaan Eebo.
Kirjassa muistellaan myös menneitä ja muutama villi keikkamuistokin löytää paikkansa. Myös nimiasiaan palataan.
”Ihan hyvin me voitaisiin sitten olla Punk Rock Pobeda”, Ilpo Ainila heitti ilmoille, kun bändille keksittiin nimeä.
”Siitä se sitten lähti. Ehdotin, että jos Pobedaan kallistutaan, niin kirjoitetaan se sitten edes väärin, kovalla p-kirjaimella: Popeda. Sitä sitten ehdotettiin muille jätkille, ja läpi meni. Vanhojen päiväkirjojeni mukaan tuo nimi naulattiin suomirokin historiaan 9. marraskuuta 1977”, Mustajärvi muistelee kirjassa.
Keikkamuusikon arki näyttäytyy kirjassa kaavamaisena ja raskaana. Vuonna 1956 syntynyt Mustajärvi on tehnyt kirjan mukaan noin 4000 Popeda-keikkaa, eikä kroppa ei palaudu enää kuin nuorella miehellä.
”Herätessä kroppa oli täysin jumissa. Rouva käynnisti soittorumban ja onnistui saamaan minulle ajan paikalliselle urheiluhierojalle ennen matkan jatkumista. Hieronta teki kipeille lihaksille kutaa, mutta fasettilukkoja avattaessa vasemmassa kyljessä rusahti ikävästi. Ja kipeästi. Ja niin kuuluvasti, että hierojakin säikähti”, Pate muistelee keikkapäivän jälkeistä aamua Oulussa.
Viimeiseen Popeda-kesään mahtui tunteikkaita kohtaamia ja kyyneliä. Osa ihmisistä suri bändin loppua, osa halusi jakaa oman Popeda-tarinansa.
Oma tunteeni on kaksijakoinen. Toisaalta ymmärrän tuon kaihomielisyyden ja tunnen sitä ajoittain itsekin. Elämä kuitenkin jatkuu, lauluja tullaan edelleen laulamaan ja musiikki tulee edelleen soimaan, joten mikäs hätä tässä.”
Mustajärvi kertoo fanikohtaamisistaan. Ilmajoella hän pysähtyi tien varteen ja kysyi neuvoa keikkapaikalle menossa olevilta faneilta. Lopulta hän otti fanit kyytiinsä ja he neuvoivat perille. Mustajärven arkeen kuuluvat myös selfiekuvat.
Halpahallin pihassa nousen autosta ulos venyttelemään, kun viereisen auton kuski tunnistaa minut ja tulee jutulle. Hän on hämmentynyt, kuinka Pate voi seistä Jalasjärven Halpahallin pihalla. Kukaan ei kuulemma usko tätä, ellei kohtaamista ikuisteta kaverikuvaan. Otamme siis kuvan, rouva palaa kaupasta ja matka Vaasaan jatkuu.
Ratinan konsertille on omistettu kirjassa pidempi pätkä. Mustajärven mukaan koskettavia hetkiä oli illan aikana useita. Yksi, jonka jälkeen hän joutui keräilemään itseään kasaan, oli Eläinten vallankumous, jonka tytär Jenni Mustajärvi tuli laulamaan ja Jimi Hautamäki rummuttamaan. Kyseinen kappale oli ensimmäinen yhtyeen alkuperäiskitaristin Arwo Mikkosen (1954-1986) kuoleman jälkeinen julkaisu. Mustajärvi ymmärsi vasta myöhemmin, että sen tekstistä kupusi kuolemaa seurannut syvä suru ja ikävä, hämmennyskin.
”Jenni veti biisin hienosti. Ja olihan se tunteellinen paikka nähdä toisensa lapsesta asti tunteneet Alex, Jimi ja Jenni yhdessä lavalla”, Pate toteaa kirjassa.
Mustajärven mukaan konsertin toinen ”kerää nyt saatana ittes, Puppe” -momentum oli Popedan mestariteoksena pidetty Yö-kappale, jonka hän sanoitti työpaikkansa Lokomon vessassa vuonna 1982.
Kun viimeinen Popeda-keikka päättyi, vaatteet vaihtuivat nopeasti kuiviin. Sitten yhtye ja heidän läheisensä skoolasivat viimeisen yhteisen maljan Popedalle.
Annoin tälle bändille kyllä kaikkeni ja enemmänkin, eikä annettavaa olisi ollut enää yhtään enempää. Kun kävelin Ratinan lavalta pois, olin täysin Popedasta tyhjiin puristettu mies. 46 vuoden soittomatka oli saavuttanut päätepysäkin, ja yksi aikakausi elämässäni oli päättynyt. Olin lopen väsynyt, mutta onnellinen.
Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Ratinaan se päättyi -46 vuotta Popedaa. Teos on saatavilla Pate Mustajärven lukemana äänikirjana. Kuuntele näyte täältä (Elisa Kirja)
