Musiikin monitoimimiehen Pauli ”Pale Saarisen toimittama Matti Jurva ja Tatu Pekkarinen – mestariparivaljakon paluu (Rytmipoljento) -laulu- ja musisointikirja on ensimmäinen laajamuotoinen julkaisu kahden merkittävän kevyen musiikin ammattilaisen elämäntyöstä. Teos julkaistaan toukokuussa.
Matti Jurvan ja Tatu Pekkarisen yhteistyö alkoi 1930-luvun alussa, kun Tatu alkoi kirjoittaa sanoituksia Matin sävellyksiin, joka aiemmin vastasi myös omista tekstien lyriikoista. Yhteistyötä kesti Jurvan äkilliseen poismenoon syksyllä 1943 saakka.
Jurva ja Pekkarinen olivat todella tuotteliaita: syntyi myös elokuva- ja teatterikäsikirjoituksia. He olivat merkittäviä esikuvia Toivo Kärjelle ja Reino Helismaalle, jotka jatkoivat huiman parivaljakon sarkaa. Sittemmin he ovat innoittaneet lukuisia suomalaisia laulaja/lauluntekijöitä, kuten Veikko Lavia, Junnu Vainiota, Vexi Salmea, Juice Leskistä ja Heikki Saloa.
”Suomenkielisen populaarimusiikin alkulähteiltä löytyy turhankin varjoisaan nurkkaan majaa pitämään jääneet Matti Jurva ja Tatu Pekkarinen. Me nykypopparit olemme paljossa velkaa tälle parivaljakolle, joka teki olemattomasta kinttupolusta hieman leveämmän helismaiden ja leskisten taivaltaa ja asfaltoida siksi valtatieksi, jota tämän päivän monenkirjava lauluntekijöiden heimo nyt estottomasti porhaltaa” , toteaa Olavi Uusivirta kirjassa.
”Mestariparivaljakon paluu” sisältää Jurvan (säv.san) uniikkeja lauluja, Pekkarisen kanssa tehtyjä isoja suosikkeja, luonnehdintoja, kuvia, lehtileikkeitä ja valikoitujen levytyksien diskografiaa. Julkaisu on tarkoitettu monipuoliseen käyttöön (laulukokoonpanot, lauluillat, musiikkiteatteri, säestykset ja opetus).
Sivuilla on luonnehdintoja lukuisilta musiikintekijöitä, kuten Pekka Gronowilta, Heikki Salolta, Irina Björklundilta, Olavi Uusivirralta, Jukka Pojalta, Anne-Mari Kivimäeltä ja Arto Järvelältä. Tämän julkaisun uudet sovitukset pohjautuvat Matti Jurva Orkesteri: ”Jurva jyrää!”-albumiin.
Mesta.net haastatteli kirjan toimittanutta Pale Saarista sähköpostilla.
Kertoisitko kirjaprojektista parilla lauseella. Mikä sai sinut ryhtymään tuumasta toimeen?
Kirjan esipuheessa kerroin tästä eli 80-luvun alussa kolahdin lähemmin Jurvan ja Pekkarisen biiseihin, jotka olivat vertaansa vailla hauskoja, syvällisiä, tarinakerronnalllisia ja aikaa luotaavasti kuvaavia. Kirjo kupletteja, suomi-iskelmää aina kansainvälisiin jazzpoljentoihin asti.
Matti Jurva ja Tatu Pekkarinen soveltuivat luontevasti mm. Hurriganesin, Wigwamin, The Beatlesin ja Jimi Hendrixin diggailuni ohelle. Roots, autenttisuus ja spiritualistisuus ovat piirteitä, joita arvostan suuresti musiikissa.
Pienikokoinen, heleän ja hieman käheä-ääninen Matti Jurva on softympi versio Tom Waitsista. Matti ja Tatu olivat perus positiivisia ja hauskoja kaveruksia. Näin ollen ei ihme, että tuotantoa syntyi merkittävät määrät.
Kenelle kirja on suunnattu? Mistä sitä on saatavilla?
Kirja on tarkoitettu kevyen musiikin ammattilaisille, harrastajille, diggareille. Se on saatavilla muun muassa kirjakaupoista, musiikkikaupoista ja myöhemmin kirjastoista.
Matti Jurva ja Tatu Pekkarisen ovat suurelle yleisölle tuntemattomampia kuin myöhemmät kollegansa Toivo Kärki ja Reino Helismaa. Ovatko he saaneet mielestäsi riittävästi arvostusta?
Kärjen ja Helismaan suuria esikuvia ja innoittajia olivat Matti Jurva ja Tatu Pekkarinen, jotka jatkoivat heidän ammatillista elämäntyötä. Matin ja Tatun julkinen arvostus oli suurta heidän aikakaudellaan, mutta poismenon jälkeen tuli uusi aikakausi Topin, Repen ja kumppaneiden myötä. Tosin heidän arvostuksensa on sittemmin noussut, kun alettiin analyyttisemmin peilailemaan heidän merkittäviä saavutuksiaan ja vaikutuksiaan. Matti ja Tatu olivat ns.”työnarkomaaneja” – työtä tehtiin joka puolella.
Olit tekemässä vuonna 2013 julkaistua Jurva jyrää! -tribuuttialbumia. Aitko vielä palata Jurvan lähteille jossain julkaisumuodossa?
”Jurva jyrää!”-tribuuttialbumi oli hieno produktio. Ei tiedä, vaikka jossain vaiheessa jotain liveäkin. On siitä muusikoiden kesken juteltukin. Aika näyttää.”
