Our Brand Is Crisis. Ohjaus: David Gordon Green. PO: Sanda Bullock, Billy Bob Thorton. 104 min. K12. 2015.
Vuonna 2002 Bolivian presidentinvaaleihin ’sotkeutui’ Clintonin lähipiiriin kuuluvia sparraajia. Bolivialainen poliitikko Gonzalo Sanchez de Lozada palkkasi taustalleen likaisen vaalipelin ammattilaisia, ’tähdentekijöitä’. Rachel Boynton teki aiheesta politiikan likaisiin kulisseihin kurkistaneen dokumentin. Tottahan aiheesta pitää tehdä myös Hollywood-väännös. Samaa nimeä totteleva Our Brand Is Crisis pyörittelee tutunoloista poliittista lautapeliä, jossa voittoon ei yllä ehdokkaista paras vaan se, jolla on taustallaan tehokkain markkinointikoneisto.
David Gordon Green on valinnut elokuvalle komediallisen, vahvasti satiirisen lähestymistavan. Kyyninen tarina etenee kahden kilpailevan tähdentekijän, Sanda Bullockin esittämän Jane Bodinen ja Billy Bob Thortonin luonnosteleman Pat Candyn välisenä varjonyrkkeilynä ja tahtojen taistona. Candy on aikaisemmin rökittänyt Bodinen useammassa tähdentekoprosessissa, nyt likaisen pelin mestarit ottavat mittaa toisistaan ihan ulkomailla asti. Tosin paikallisiin oloihin kiinnitetään mahdollisimman vähän huomiota. Kaksikon kissa-hiirileikki ohittaa ja ylittää kaiken muun. Tärkeintä on, kumpi osapuoli saa myytyä ehdokkaansa äänestäjille. Keinoista ovat käytössä kaikki muu paitsi silmitön väkivalta. Elokuvassa painopiste asettuu veijarimaisen kuittailun suuntaan. Bullockin ja Thortonin roolihahmojen välille viritetty seksuaalinen kemia on vaivaannuttavan väkinäistä.
Elokuvan ongelmaksi muodostuu kaavamaisuus ja ympäröivän maailman unohtaminen. Likaiset temput voi arvata etukäteen – kun mustamaalauksen asteelle päästään, vain taivas on rajana. Ryvettyneen elostelijan nostaminen kansan suosikkien ohi vaatii kriisiä. Ja kriisiä järjestetään, vaikka väkisin. Tosin tavallisen kansalaisen arkea raapaistaan vain ohimennen. Tosin paatunut Bodine onnistuu jopa hankkimaan osittaisen omantunnon mutta se ei estä naista ajamasta törkypökälettä maan presidentiksi. Vaalilupaukset rikotaan jo seuraavana päivänä.
Elokuvaan pyritään salakuljettamaan paikallista väriä ja tavallisen ihmisen ääntä nuoren avustajan avulla. Temppu vaikuttaa laskelmoivalta. Kokonaisuus on Sanda Bullockin show. Bullock hallitsee lähes jokaista näyttelemäänsä kohtausta. Muut jäävät selkeästi varjoon. Thortonin jälkeen muut näyttelijät ovat vain sivustakatsojia. Jopa kipakan nuoren naisen perikuva, Zoe Kazan, unohdetaan törkeästi seinäruusuksi. Bullock pääsee näyttelemään ja repimään tunneskaalastaan irtopisteitä mutta myös esittämään komediallista osaamistaan. Bullock on hyvä mutta elokuvasta puuttuvaa jännitettä hänkään ei pysty taikomaan esille.
Yhden naisen show. Our Brand Is Crisis on katsottava poliittinen satiiri mutta muistoihin jää vain Sandra Bullockin kyynisen dynaaminen hahmo. Leffan hampaattomuus on harmittavaa. Vaaleja käydään kuin peliä. Ihmisille myydään jotain tarpeetonta, mitä he eivät oikeasti halua. Niinhän se menee.
