Nuija ja tosinuija kaks. O: Bobby Farrelly, Peter Farrelly. PO: Jim Carrey, Jeff Daniels. 109 min. K-12.
Kun Nuija ja Tosinuija ilmestyi 1994, kuuluin Myrkky-huumorin saastuttaman nuoren mieleni vuoksi otollisimpaan katsojakuntaan. Kohdeyleisöä lienen myös edeltäjänsä nostalgialla silatulle jatko-osalle, jolla Farrellyn veljekset ja Jim Carey tekevät stallonet elvyttäessään uraansa vanhalla hitillään.
Se olisi tosin kannattanut tehdä jo aiemmin. Jo pelkästään sen vuoksi, että ihmiskunta olisi säästynyt jatko-osaa näytelleeltä jäte-elokuvalta Tosinuija ja vielä nuijempi – kun Harry tapasi Lloydin.
Navan alla liikkuvista buddy-komedioista on tullut sittemmin Hollywood-myllyn peruskuraa. Ehkä sen vuoksi huumorista on tehty entistä roisimpaa, mutta siitä huolimatta se ei saavuta ykkösosan anarkistista ja raikasta otetta.
Harrysta ja Lloydstä teki sympaattisia hölmöyteen ja itsekkyyteen liittyvä kiltteys ja pyrkimys hyvään. Kakkososassa osa homersimpsonmaisuudesta on kadonnut, ja Lloydin hahmosta on tehty ilkeämpi pahansuovempi.
Carrey ja Jeff Daniels osaavat yhä asiansa, joskin ensin mainitun ilveilyn teho on vuosien saatossa kovasti väljähtynyt. Heidän ajoituksensa ja vivahteidentajunsa korostuu hetkinä, jolloin he eivät ole kankaalla, ja kohelluksen ympärille rakennettu rikosjuoni on korkeintaan yhdentähden komediaa.
J. K. SILVENNOINEN
