Nightwish
14.12.2018, Gatorade Center, Turku
Nightwish päätti maaliskuussa Pohjois-Amerikasta alkaneen, Decades-nimellä kiertäneen maailmankiertueensa komeasti kahteen jäähalli-keikkaan Suomessa. Perjantaina yhtye soitti Turun Gatorade Centerissä ja lauantaina kiertue paketoitiin Helsingin Hartwall Arenalla. Gatorade Center oli lähes loppuunmyyty mikä on hieno asia yleensä nihkeästi yleisöä vetävän Turun kohdalla. Paikalle saapuneille tarjoiltiin reilun kahden tunnin verran musikaalista sekä visuaalista ilotulitusta.
Nykyisellään myös Nightwish on näitä bändejä joiden keikalle myydään hulppean hintaisia show & dinner- paketteja. Monelle työpaikalle tämä on tapa viettää pikkujouluja. Jotain tällaista oli havaittavissa myös Gatorade Centerissä sillä sen verran kirjavaa yleisöä hallissa liikkui. Paikoitellen perinteinen metallikansa tuntui olevan jopa vähemmistönä. Niin tai näin, tunnelma hallissa oli alusta pitäen kohdallaan. Siitä vastasi lähinnä yhtye ja loistavat biisit, ei varsinkaan paikoillaan nihkeästi jurottanut istumapaikkojen yleisö. Kentän puolella oli sentään yritystä.
Illan konsertin avasi nauhalta tullut puhe joka kertoi Nightwishin vievän yleisön aikamatkalle yhtyeen historiaan. Bändi toivoi yleisön keskittyvän itse esitykseen, ei kännyköihin. Valtavalla, koko lavan levyisellä taustakankaalla sekuntikello laski minuutista nollaan jonka jälkeen kaikki pidättivät hengitystään. Ensimmäisenä lavalle saapui Troy Donockley jonka intro Swanheart soi kauniisti. Tämän jälkeen, toiveista huolimatta, kännykät kohosivat kohti areenan kattoa heti setin avanneen Dark chest of wondersin aikana. Pyroissa ei turhaan säästelty vaan liekit lämmittivät mukavasti heti keikan alusta alkaen.
“Hyvää iltaa” toivotti karismaattinen solisti Floor Jansen. Minusta hän on yhä se monipuolisin ja paras Nightwishin solistin paikalla esiintyneistä naisista. Tottakai Tarja Turunen pääsee aika lähelle mutta Floorin monipuolisuus vie voiton. Hän esittää yhtä sujuvasti niin rokit kuin myös ooppera-osuudet. Eikä se yhtään haittaa, että tämä vaikuttava ilmestys muistaa heiluttaa upean pitkää tukkaansa tasaisin väliajoin. Decades- kiertueella Nightwish on esittänyt harvinaisempaa materiaalia josta osaa ei tulla enää koskaan kuulemaan livenä. Niinpä jo kolmantena kuultu 10th man down aiheutti mukavaa kipristelyä mahanpohjassa. Upea esitys ja kappale.
Loistavien kappaleiden keikan aikana nähtiin komeaa visuaalisuutta. Tästä pitivät huolen valtavan kokoisen taustakankaan lisäksi lavan sivuille sijoitetut, myös kunnioitettavan kokoiset screenit. Näillä pyörivät videot, kuvat ja animaatiot tukivat kappaleita täydellisesti. Erityisen hienoa oli jälleen tajuta kuinka paljon luonto yhtyeelle ja sen biisintekijä Tuomas Holopaiselle merkitsee. Makeita olivat myös optiset harhat sillä välillä rumpali Kai Hahdon rumpusetti näytti nousevan ilmaan. Vai, nousiko se sittenkin ihan oikeasti?
Artikkeli jatkuu ilmoituksen jälkeen.
Konsertti kulki päättäväisesti ja tyylikkäästi eteenpäin eikä varsinaisia suvantokohtia koettu. Oli äärimmäisen hienoa kuulla harvinaisempaa materiaalia livenä sekä nähdä Netta Skog ja haitari vierailemassa lavalla Wishmasterin aikana. Turussa kuultu versio biisistä ei suinkaan ollut hanurista. Itselleni keikan kohokohtia olivat riehakas I want my tears back, Donockleyn tulkitsema The carpenter sekä aina pysäyttävä The kinslayer. Ja tietysti, onhan massiivinen, kaikkea olemassa olevaa pohtiva The greatest show on earth kerrassaan hieno ja kunnianhimoinen kappale.
Seuraavan kerran Nightwish on mahdollista nähdä livenä vasta vuonna 2020. Onneksi tämä konsertti kantaa pitkään.
Nightwishin settilista: Intro:Swanheart/Dark chest of wonders/Wish I had an angel/10th man down/Come cover me/Gethsemane/Élan/Sacrament of wilderness/Dead boy’s poem/Elvenjig (trad.cover)/Elvenpath/I want my tears back/Last ride of the day/The carpenter/Wishmaster/The kinslayer/Devil and the deep dark ocean/Nemo/Slaying the dreamer/The greatest show on earth (Chapter I: Four point six; Chapter II: Life; Chapter III: The toolmaker)/Ghost love score/The greatest show on earth (Chapter IV: The understanding; Chapter V: Sea-worn driftwood, nauhalta)
Teksti ja kuvat: Petri Kipinä
Tarja on parempi.