Turkulainen Nightsatan löytää innoituksensa kasarisyntikasta ja ö-luokan scifileffoista. Genremääritelmällä laser metal operoiva orkesteri kuulostaa lopunajan soundtrackilta – niinpä on luontevaa tyrkätä levyn kylkeen myös liikkuvaa kuvaa. Nightsatan And The Loops Of Doom tarjoilee kuvallisessa muodossa apokalyptista Mad Max -kuvastoa, verta ja tissejä siinä määrin että kulttimainetta nautitaan pienemmilläkin ansioilla. Musiikillisesti Nightsatanin viimeisin on kevyempi mutta myös helpommin lähestyttävää kasariretroilua. Nightsatanin elokuvamaisessa äänimaisemassa yhdistyvät Jarren, Oldfieldin ja Vangeliksen lisäksi Jan Hammerin Miami Vice -fiilistelyt ja vaikkapa Beverly Hills Kyttä -tunnarin syntikkaimuttelut.
Kuten todettua, syntikkasoundia etsitään suoraan lähteiltä eli kasarileffojen tunnelmista. (Obey) thy master on edellämainitusta mainio esimerkki. Kappale yhdistelee kaikkea edellä mainittua ilakoivan värikkääksi retrousvaksi. Reilusti Vangelista ja Jarrea lainaava Secret of the mystery uppoaa herkästi tajuntaan. Ja löytyyhän levyltä myös kutu-ja nojailumusiikkia, Inhalator II love theme sopii mainiosti ruusunpunaisten hetkien taustalle. Arvoituksellinen ja uhkaavia sävyjä viljelevä Theme from loops of doom sopisi suoraan ö-luokan spagettiscifin tunnusmusiikiksi.
Nightsatanin laser-odysseia tarjoilee aikamatkaa 80-luvun muovisen suhisevaan syntikka-ilmastoon, jossa hauskasti lätkivät sähkörummut olivat kuuminta hottia ja syntikkamatolla peitettiin koko universumi. Nightsatanin kohdalla 1980-luvun tuntemus ei ole pakollista mutta genren välttävän oppimäärän hallinta auttaa Nightsatanin maailman hahmottamisessa. Seuraavaksi Nightsatan voisi työstää vaikka laser doomia hienoisilla Stock Aitken Waterman -rytmeillä varustettuna.
