Netflixin minisarja The Four Seasons on mainiosti kirjoitettua ja toteutettua komediallista draamaa, jossa seurataan kolmen keski-ikäisen pariskunnan yhteisten lomien kautta kaveriporukan ystävyyden ja parisuhteiden kehitystä ja ongelmakohtia.
Suuret kiitokset voi osoittaa mainion käsikirjoittajan ja näyttelijä-koomikkon Tina Feyn suuntaan. Sarjan dialogi on harkitun rentoa ja tarvittaessa piikikkään pistävää. Vaikka sarjaa on verrattu The White Lotukseen – ilman ruumiita, The Four season tekee kaiken komedian lähtökohdista. Vaikka sarjassa käsitellään kipeitäkin aiheita, kaiken taustalla on kevyempi ote. Jopa kuoleman hetkellä.
Sarja kierrättää uudellen Alan Aldan vuonna 1981 ilmestyneen samannimisen elokuvan juonikuvion. Jos et muista itse elokuvaa, se ei katsomiskokemusta haittaa. Feyn käsittelyssä henkilöhahmot saavat osakseen reilusti rakkautta. Sarjassa komedia ja draama tukevat hienosti toisiaan ja näyttelijöiden roolityöt jäävät varmasti mieleen. Tina Feyn esittämä asiallisen tiukka rouva elää tavallisessa, joskin intohimosta laimentuneessa suhteessa ja ongelmia aiheutuu hieman laimean ja lammasmaisen aviomiehen (Will Forte) saamattomuudesta. Steve Carrell on sarjan toinen päätähti yhdessä Feyn kanssa. Carrellin esittämä Nick on väsynyt 25 vuotta jatkuneeseen avioliittoon, ja ikäkriiseily johtaa avioeropäätökseen. Nickin vaimoa Annea esittävä Kerri Kenney on unohtanut itsensä menneille vuosikymmenille ja elämästä on hävinnyt intohimo. Homoparia esittävät Colman Domingo ja Marco Calvani kipuilevat lähinnä parisuhteen syvyyttä määrittelevien ongelmien parissa, vaikka elävät vapaassa suhteessa. Jo opiskeluajoista tunteneet pariskunnat tapaavat aina lomien merkeissä – kunnes Nick pudottaa eropommin. Parien yhteinen lomakäsite tulee kokemaan rajuja muutoksia.
Kahdeksan jakson kokonaisuudessa kahden ensimmäisen jakson kohdalla mennään vielä vanhojen hyvien aikojen tapaan. Yhteistä lomaa tutulla porukalla ja tutuilla huonoilla jutuilla. Pinnan alla porisee jokaisella pariskunnalla mutta Nickin eropäätös suistaa kaiken vanhan raiteiltaan. Kolmannessa jaksossa ollaan jo lomamatkalla, jossa Nickin vierellä on nuori ja kaunis Ginny (Erika Henningsen). Sarjassa tuodaan mainiosti esille, osittain kliseisesti, muuttuneen kaveridynamiikan vaikutukset ja seuraukset. Nickin on vaikea enää toimia vanhassa porukassa ja uuden tulokkaan mukanaolo aiheuttaa katkeruutta ja vastoinkäymisiä. Nickin uudelleen löytynyt onnikaan ole ehdotonta, sillä ikäero tuo suhteeseen erilleen vieviä voimia. Nickin ex-vaimo Anna seuraa kaiken aikaa kaveriporukan mukana ja kitkalta ei voida välttyä. Lopulta draaman ja komedian vuorotteluun saadaan pysäyttävän juonenkäänteen avulla tasapainottavaa voimaa, jolloin on pakko katsoa totuutta silmiin. Vanhan ja uuden välillä voi olla muitakin tunteita kuin katkeruutta.
Fey ja Carrell ovat sarjan ehdottomat kiintopisteet. Carrell on ilman hassuttelua hyvä, mutta jollain lailla miehen tähtistatus loistaa turhan kirkkaana teflon-pintana. Annea esittävä Kerri Kenney onnistuu katkeroituneena mutta lopulta elämäänsä uutta intohimoa löytävänä ”jätettynä” mainiosti. Marco Calvanin esittämä homoseksuaali hahmo on kovin kliseinen mutta samalla rakastettavan johdonmukainen. Will Forten esittämä Jack jää lopulta harmittoman harmaaksi ja epämiellyttävän saamattomaksi hahmoksi – mikä on juuri Jackin hahmo pähkinänkuoressa. Voisi sanoa, että loppupeleissä rooli on Will Fortelta esimerkillistä työtä.
The Four Seasons lienee leimallisesti hieman varttuneempien katsojien pelikenttää. Vaikka Ginny tuo nuorten ystäviensä myötä sarjaan uudenlaisen tuulahduksen, +30-vuotiaiden sarjassa saama huomio on ystävällisen hymähtelevää . Mainion dialogin ja elämänmakuisten tapahtumien keskeltä on helppo löytää samaistumiskohtia, vaikka sarjassa nähtävien rahahuolista vapaiden henkilöhahmojen ainoat todelliset ongelmat tuntuvat löytyvä parisuhteiden kiemuroista. The Four Seasonsin suhteen on kyse kuitenkin harvinaisen viihdyttävistä ongelmista.
The Four Seasons on katsottavissa Netflixissä, joka on saatavilla myös Elisa Viihteestä.
