Noitalinna Huraa! -orkesterin henkinen perillinen Musta Köksä jatkaa kotikutoiselta vaikuttavan lo-fi/indiepopin työstämistä. Vokaaleissa on Noitalinna Huraa! -kuvioista tuttu Antti Tammela, jonka laiska ja monotoninen ääni tuo levylle kuin levylle taidepopin silauksen. Tekstit ovat Sari Peltoniemen aivoituksia jotka ovat hieman selkeämpiä kuin Noitalinna Huraan aikoina. Kun mukana on vielä Hannu Sepponen (tuottajana ja soittomiehenä), levy kuulostaa monessa käänteessä Noitalinna-porukan luokkakokouksen soundtrackilta.
Musta Köksä ei ole kuitenkaan itsetarkoituksellisen koukeroinen tai vaikea. Päinvastoin, muutaman kappaleen kohdalla orkesteri kadottaa vinon arvoituksellisuutensa ja lopputulos vaikuttaa turhankin perusvirtaselta. Paskalauantai yrittää väkisin olla hauska kuin Martti Servo – vaikuttaa lievästi laskelmoinnilta. Oikeastaan muutaman ensimmäisen kappaleen jälkeen suuntana on konservatiivisempi ulosanti. Hapuilevan sydämellinen Pienet kalat, utuinen Kivikehä ja nykivän hauras Punahilkka säteilevät albumin timantteina.
Musta Köksä on outo ja arvoituksellinen mutta ei missään nimessä leimaudu vaikeaselkoiseksi taideprojektiksi. Jos Risto herättää sinussa hyväksyvää pään liikehdintää, Musta Köksä ei ole paljoakaan vaikeampi tuttavuus. Toisaalta, Musta Köksä on pahimmillaan pikkunäppärää muniinpuhaltelua. Pari biisiä laihempana Jäinen Appelsiini olisi purrut tehokkaammin.
