Musella on hämmentävän osuva taito säätää tunteisiin kajoavaa stadionrokitusta, joka ei kuitenkaan sorru suoranaiseksi sokeripommiksi. Bändin tuore albumi Drones on vieläpä jonkinlainen konseptiteos mutta siitä huolimatta kokonaisuus on ilmavampi ja rennompi kuin edellinen stadionmammutti The 2nd Law. Viettelevä progresiivisuus velloo yhä taustalla mutta huippuunsa viritetyt kertosäkeet nostavat sykettä viisusta toiseen. Muse on kuin Queen, Pink Floyd ja Coldplay samassa paketissa – bändiltä irtoaa jokaiselle edellämainittujen artistien edustamalle osa-alueelle omaa, hittilistoille pyrkivää näkemystä. Progressivisen kulman vahvimpana näyttönä Muse tyrkkää ilmoille oman progejärkäleensä kymmenminuuttisen The Globalist-kappaleen avulla.
Kiekon avaava Dead inside leikittelee kasariviitteiden ohella häivähdyksellä EDM-huminaa ja Coldplayn sekä 30 Seconds To Marsin mieleen tuovalla emotionaalisella nostatuksella. Pink Floydin The Wall on turhankin lähellä Psycho-kappaletta edeltävän intron kohdalla. Psycho on kovin yllätyksetön Muse-viritys mutta toisaalta albumi kaipaa myös räväkämpää kitaraa, joka on Psychon ominaispiirre. Mercy on sitten ehtaa Muse meets Coldplay -hekumointia – tosin kyseessä aivan mainio ”hybridi”. U2 olkoon ’jälkikasvustaan’ ylpeitä.
Reapers on albumin progepuolen helmiä. Paikoin viisu potkii kuin Von Hertzen Brothers soittaisi Rage Against The Machine -coveria. Hieno kitarasoolo kruunaa tunnelman.The handler on taas kovin tuttua Musea, konetulimainen rummutus tuo viisuun eloa. Revolt on kuin The Darkness, Queen ja Suede veivaamassa studiolla U2-coveria – pirteä veto. Mark Knopfler -skeballa operoiva Aftermath avaa polkua hämmentävälle progenostatukselle – The Globalist on kuin Dream Theater esittäisi Queenin coveroimaa Pink Floydia. Mestariteos, ei nyt sentään mutta osoittaa Musella olevan mielenkiintoa ja näkemystä tehdä syrjähyppyjä listamusiikin ulkopuolelle.
Musen Drones on musiikillisesti korkealla tasolla ja samalla levy pullistelee listoille kelpaavista kertosäkeistä. Lisäksi kyseessä on konseptialbumi. Hämmentävä suoritus, johon ei edes jättistadioneiden suurmammutti U2 pysty. Levystä ei välttämättä ole ikiaikaiseksi klassikoksi mutta viihdyttävän stadionnostatuksen saralla Muse on tempaissut todellisen risteilyohjuksen.
