Helsingin poliisin murharyhmän ex-päällikkö Juha ”Hermo” Rautaheimo työskenteli 40 vuotta poliisin palveluksessa. Eläkkeelle hän jäi vuonna 2015. Kokeneelta väkivaltarikostutkijalta ilmestyi juuri kirja ”Hermo, murharyhmän mies” (Siltala), jossa hän käy läpi omaa historiaansa ja työvuosiltaan vahvimmin mieleen jääneitä rikostapauksia. Kirja kertoo rikostutkijan työstä ja kuinka se on muuttunut vuosikymmenten saatossa.
Mesta.net poimi muistelmista neljä pysäyttävää tai mielenkiintoista kohtaa.
Vilja-Eerikan kohtalo
Rautaheimon koko virkauran iljettävin ja surullisin rikos tuli poliisin tietoon äitienpäivänä 2012. Tuolloin ensihoitajat löysivät kuolleena Vilja Eerika -nimisen 8-vuotiaan tytön itähelsinkiläisestä kerrostalosta. Rautaheimo kertoo, että tapauksen karmeus selvisi kokonaisuudessaan vasta rekonstruktiossa.
Seurasin tapahtumia sermin takana tv-näytöltä yhdessä syyttäjä Eija Velitskin kanssa. Hyvin nopeasti meille selvisi, ettemme todellakaan olleet pystyneet pelkkien kuulustelukertomusten perusteella kuvittelemaan sitä, mitä nyt näimme. Kaikille paikalla olijoille valkeni, miten käsittämättömän julmasti Vilja Eerikaa oli kohdeltu ja mitä kaikkea tuo pieni tyttö oli joutunut jo ties kuinka pitkään kärsimään.
Näin raakaa ja vastenmielistä tapausta ei ollut ennen kohdalleni sattunut, ei yhtäkään, vaikka paljon ja kaikenlaista on eteen tullut. Ajattelin, että äärimmäinen paha on nyt nähty.
Pikkurikollinen Jallu
Rautaheimon pisin ”asiakassuhde” kesti 33 vuotta. Hän joutui tekemisiin pikkurikollisen Jalmari ”Jallu” Koirasen kanssa ensimmäisen kerran jo vuonna 1975 ollessaan 23-vuotias keltanokka. Jallun tekosista kertyi mappikaupalla aineistoa poliisilaitoksen arkistoihin. Juoppputkan vakioasiakkaasta ja tihutöiden tehtailijasta tuli poliisin kahvihuoneen kestovitsi. Jallulle on omistettu kirjassa kokonainen luku.
Jalmari Koiranen eli pitkän ja varsin erikoisen elämän. Hänen nimensä todella jäi Helsingin poliisilaitoksen historiaan, harvasta on kirjoitettu samanlaista raporttimäärää. Tähän tekstiin mahtui mukaan vain pieniä makupaloja Jallun mittavan ”uran” varrelta. Luulen, että kaikki ikäluokkani poliisit Helsingissä tunsivat tai vähintään tiesivät Jalmari Koirasen. Hän oli todellinen helsinkiläinen, joka ei kerran sinne tultuaan sieltä enää koskaan poistunut. En ole varmaankaan ainoa Helsingin poliisissa, joka jäi häntä oudosti kaipaamaan
Oman lapsen kuolema
Rautaheimo koki pahimman mahdollisen helmikuussa 2005, kun hänen lapsensa joutuivat auto-onnettomuuteen väärällä kaistalla olleen ajoneuvon kanssa. Onnettomuus vei esikoistyttären hengen ja kaksi muuta lasta loukkaantuivat, toinen vakavasti. Rautaheimo oli vieynyt urallaan lukuisia suruviestejä kuolleiden omaisille – nyt hänestä itsestään tuli viestin vastaanottaja.
Kun palasin töistä kotiin sunnuntaina 27. helmikuuta, ehti kulua vain hetki, ennen kuin ovemme takana seisoi tuona viikonloppuna väkivallan päivystäjänä toiminut Olavi Halko. Nyt jo edesmennyt Olavi oli tutkintaryhmäni ryhmänjohtaja ja lähin alaiseni, olimme juuri työskennelleet päivän yhdessä. Olavin ei tarvinnut sanoa mitään, arvasin miksi hän oli ovellamme. Hän oli hienotunteinen tuodessaan suru-uutisen, hänen katseensa kertoi kaiken, mikä juuri sillä hetkellä oli tarpeellista tietää.
Poliisin ammatin muutos
Rautaheimo oli Helsingin poliisilaitoksen kirjoilla 40,5 vuotta. Vaikka polisiin ammatti muuttui paljon vuosikymmenien saatossa, jotain säilyi myös ennallaan.
Aloittaessani ei ollut kännyköitä, ei sähköistä viestintää, ei televalvontaa, ei nettitiedustelua eikä Facebookia, ei sähköistä mediaa, ei ATK-pohjaisia rekistereitä eikä rikosilmoitusjärjestelmiä, DNA-analyyseista puhumattakaan. Nykyään poliisin työkalupakki on niin hyvin varusteltu, että tutkinnassa käytettävistä keinoista on lähes runsaudenpula.
Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka monipuolisella teknisellä tutkimuksella on pystytty vähentämään menneiden aikojen jalkatyötä, ei sillä koskaan pystytä korvaamaan ihmisten välistä vuorovaikutusta, joka on aina ollut ja tulee aina olemaan tärkein tekijä poliisityössä laajemminkin ottaen. Ammattitaitoisen poliisin on kaikenlaisissa tilanteissa pystyttävä kohtaamaan kaikenlaisia ihmisiä. Jotkut ovat siinä luonnonlahjakkuuksia, jotkut oppivat ajan myötä.
Hermo – murharyhmän mies ilmestyi elokuun lopussa 2019 Siltalan kustantamana. Kursivoidut kohdat on lainattu muistelmateoksesta.
Kirja on saatavana myös sähköisenä Elisa Kirjasta.
