Turkulainen Svart Records jatkaa ihmismielen raiskaamista äärettömän raskailla ja epätoivon syövereitä luotaavilla julkaisuilla. Ruotsalaisen Heavydeathin tuorein doom-jyystö imi kaiken valon sisäänsä, vastaavan tempun onnistuu tekemään Rotten Sound -pomo Keijo Niinimaan sludge/doom-porukka Morbid Evils.
”We have a desolate worldview, and our aim is to create soundscapes that suck the listener into fiery sewers in which there is no hope for a future”. Bändin hirveä ennustus/uhkaus käy toteen In Hate With The Burning World -albumin kuluessa. Morbid Evilsin doom-death-drone-sludge -vyörytys vaivuttaa kuulijan pahaenteiseen transsiin, kuin kuolemankultin uhrina edessä on vain raastavaa meteliä ja pimeyttä. Bändin harrastama raskauden maksimointi etenee hitaasti ja ryömimällä. Niinimaan vokaalit ovat luonnollisesti itsessään raskauttava instrumentti. Painostava alavireisyys korostuu rumpalin järkälemäisen ja usein kiireettömän käden iskuihin – kuin guiljotiinin terä lävähtäisi kaulukseen.
Pöirsevän särisevä ’Isis kohtaa Eyehategod’ -sukuinen skeba on lyömäsoitin rumpujen ohella. Parissa siivussa näköalaton synkkyys on jo liikaa. Mutta kiekolle on eksynyt pari todellista mättöhelvettiä; levyn avaava Cruel vetää kuulijaa kohti isoa mustaa konemaisen tehokkaalla junttapaalutuksella. Crippled lanaa polvet verillä, kuin soittaisi Isistä puolinopeudella. South of hell kuulostaa jonkun mielestä Slayerilta mutta eipä ole Slayerin tyypeiltä näin tylyä ripitystä koskaan ilmestynyt! Pollute on rieskan vihaisin/visvaisin tekele.
Morbid Evils on jo niin äärimmäistä meteliä että alkaa tulla sietokyvyn rajat vastaan. Muutama juoksuaskel ennen päähän potkimista olisi allekirjoittaneen toive mutta Morbid Evils ei ymmärrä vauhdista mitään. Kidutusmusiikkia parhaasta päästä jota ei voi suositella kuin harjaantuneille, äänen voimalla sadomasokismia harrastaville hahmoille.
