Mikael Viima on sarjarikollisten profiloinnista väitellyt psykologian tohtori, IT-yrittäjä ja nyt myös esikoiskirjailija. Hänen raaka ja hyytävä uutuusdekkari Verijälki lukeutuu alkuvuoden mielenkiintoisimpiin rikosromaaneihin. Mesta.netin kirjasivusto haastatteli dekkaritulokasta.
Esikoisteoksesi Verijälki aloittaa hienolla tavalla uuden Aarni Susi -rikoskirjasarjan, jonka tapahtumien pohjalla on todellisia rikoksia viime vuosikymmenien ajalta. Kirjan henkilöt ja koukuttavat tapahtumat vaikuttavatkin hyvin uskottavilta.
Mikael Viima: Tavoitteenani oli kertoa klassinen Noir-tarina, mutta samalla antaa realistinen kuva siitä, kuinka rumaa suomalainen henkirikollisuus todellisuudessa on, kuten myös tuoda ripaus realismia rikoskirjallisuudessa ilmenevään supersankarimaiseen ihmiskuvaan: oikeassa elämässä ihminen menee helposti rikki ja paranee hitaasti.
Millainen oli esikoiskirjasi syntyprosessi?
Käytyäni läpi tutkimusteni piirissä olleet väkivaltarikokset, osa niistä jäi julmuudessaan vaivaamaan minua, kuten päähenkilöäkin. Erityisesti psykologina kiinnostivat erot ihmisessä, joka tekee äkkipikaistuksissaan jotain ja ihmisessä, joka näkee toisen kärsivän ja yhä jatkaa väkivaltaa. Minun ihmiskuvassani kyky empatiaan on yksi tärkeimpiä piirteitä ihmisyhteisöjen tulevaisuuden turvaamisen kannalta, kuten on myös tärkeää kyky tunnistaa yhteisöstä yksilöt, joilla tätä kykyä empatiaan ei ole.
Kirjoitin ensin muutaman novellin aiheesta, kunnes tahdoin kirjoittaa kirjan, jonka itse haluaisin lukea.
Mitä kirjoittaminen merkitsee sinulle?
Kirjoittaminen on täydellistä eskapismia. Viihdettä lukiessa tai katsoessa ajatus saattaa harhailla työasioihin, kirjoittaessa Verijäljen kaltaista kirjaa, mieli vaeltaa täysin toisessa maailmassa ja se henkilöineen vie kaiken huomion – toinen työ on toisen lepo, kirjan kirjoittaminen rentouttaa.
Myös, työssäni kommunikoinnin tietokoneiden kanssa on oltava ehdottoman loogista ja yksiselitteistä, vaihtoehtoiset tulkinnat eivät ole sallittuja, fiktiota kirjoitettaessa monitulkintaisuus ja -tasoisuus on henkisesti vapauttavaa ja jopa suotavaa, tästä esimerkkinä vaikkapa huomattava osa Neil Gaimanin tuotannosta.
Olet sarjarikollisten profiloinnista väitellyt psykologian tohtori. Miten se näkyy mielestäsi kirjoissasi?
Käyn jo tässä kirjassa pohdintaa väkivaltaan johtavista motiiveista ja persoonallisuuden piirteistä, sekä niistä oikeutuksista, joita sen tekijät itselleen antavat. Toisessa kirjassa sarjarikollisten profilointi on juonen keskeinen osa, en kerta kaikkiaan saanut sitä edes mahtumaan kirjaan 1 – Verijälki.
Millaista palautetta olet ehtinyt saada Verijäljestä?
Loistavaa palautetta. Sekä esilukijani, että kirjan saaneet lukijat kommentoivat juonta ja tapahtumia auliisti, jonka itse koen lahjana. Kirja ei ehkä ole aivan kaikille, joku kirjoittikin ”ei heikkohermoisille”, vaikka omasta mielestäni kirjan pääpaino ei tekojen raakuudessa olekaan. Kirja ei ole vain dekkari, tarinan syvemmät tasot ovat tähän mennessä tarttuneet osan lukijoista silmiin, sarjan edetessä olen varma, että näitä silmiä on yhä enemmän.
Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi kirjoittamisen saralla?
Suden tarinan kaari on vielä kesken, lisäksi tulevien kirjojen myötä tarkoituksenani on uudistaa muutamia pientä pölytystä kaipaavia rikoskirjallisuuden elementtejä. Lukijat varmasti kertovat tulevaisuudessa, onnistuinko. Tavoitteenani on kirjoittaa kirja kirjalta yhä paremmin.
Ketkä ovat esikuviasi rikoskirjallisuuden saralla?
Raymond Chandlerin kieli, James Ellroyn kyyninen tylyys, Gillian Flynnin nyrjähtäneet naishahmot, Edgar Allan Poen psykologinen kauhu ja tietysti kesäkuumalla aina yhtä mukavasti viilentävä Agatha Christien varjo.
Minkälainen lukija itse olet?
Luen teknisesti hyvin kirjoitettuja kirjoja, joilla on jotain sanottavaa, tyylilajista riippumatta, niin kannettavien laitteiden ruuduilta kuin paperiltakin. Minulla on kesken lukematon määrä kirjoja (pun intended), joita luen kulloisenkin mielentilani mukaan vähän kerrallaan tekstiä maistellen. Rikoskirjallisuuden klassikoiden (Chandler, Hammett, Simenon) lisäksi luen viihteenä mieluusti uudempaa hyvävauhtista seikkailukirjallisuutta (Lee Child, Dan Brown), joskin nautinnokseni luen lyyristä proosaa ja runoja (William Gass, Raymond Carver). Hemingwayn kultakauden kirjat olen lukenut useampaan kertaan ja luen varmasti vielä uudestaankin. Harras toiveeni on, että Gillian Flynn kirjoittaisi vielä joskus lisää.
Mitä kirjoja olet lukenut viimeksi?
Viimeisin loppuun lukemani kirja oli Ocean Vuongin runokokoelma ”Night Sky with Exit Wounds”, jota suosittelen varauksetta, kesken ovat muun muassa William Gassin ”The Tunnel”, Dashiell Hammettin ”The Continental Op”, Isherwoodin ”Goodbye to Berlin”, Winslown ”The Force”, Alice Oswaldin ”Falling Awake” ja monta muuta.
Mikael Viima on sarjarikollisten profiloinnista väitellyt psykologian tohtori, joka on perehtynyt Suomen julmimpaan rikollisuuteen. Kaksi viime vuosikymmentä Viima on toiminut kansainvälisten yritysjättien datavarastoja hyödyntävänä IT-yrittäjänä. Verijälki on saatavana äänikirjana (lukija Mikko Leskelä) ja e-kirjana Elisa Kirjasta.
Kuva: Juha Törmälä
