O: Alfonso Gomez-Rejon. PO: Thomas Mann, Olivia Cooke, RJ Cyler. 105 min. 2015.
Greg on tyypillinen itseään inhoava ja epävarma teini. Hän on päättänyt selvitä lukiosta naamioitumalla jokamieheksi, joka tulee kaikkien kanssa toimeen mutta joka ei ystävysty kehenkään. Suunnitelma muuttuu, kun Greg äitinsä painostamana alkaa viettää aikaansa naapurin syöpään sairastuneen tytön kanssa.
Jesse Andrewsin romaaniin perustuvan Me and Earl and the Dying Girlin maailma on realistinen mutta samaan aikaan sen tunnelmassa on wesandersonmaista outoutta. Vaha-animaatiopätkät, kerrontaa kommentoiva kertojaääni ja klassikkoelokuvia parodioivat ”kotivideot” pitävät huolen siitä, että katsoja muistaa kyseessä olevan vain elokuva. Genreparodian sijaan etäännyttävät elementit tuntuvat kuitenkin kliseisyyden anteeksipyytelyltä.
Elokuva tuo temaattisesti mieleen Tähtiin kirjoitetun virheen (2014), mutta ilman seksuaalista jännitettä ja romanttista hehkua. Suhteen jääminen puhtaan platoniseksi tuntuukin lopulta sen suurimmalta genrerikkeeltä.
J. K. SILVENNOINEN
Me and Earl and Dying Girl Elisa Viihteessä
