Matti Riekin kirjoittama Swallow the Sun -kirja kertoo koskettavasti, hauskasti ja syväluotaavasti yhdestä Suomen merkittävimmistä metallibändistä. Mesta.net haastatteli kirjan tekijää.
Jyväskylässä vuonna 2000 perustettu metalliyhtye Swallow the Sun on julkaissut uransa aikana kahdeksan Suomen virallisen listan kärkisijoille noussutta studioalbumia. Yhtye nauttii kansainvälistä suosiota myös muualla Euroopassa sekä Yhdysvalloissa.
Hei Matti! Swallow the Sun -yhtyeen tarinan läpikäyvä kirjasi on saanut kerrassaan upean vastaanoton. Esimerkiksi Soundi-lehden kriitikon mielestä se on liikuttavampia musiikkikirjoja koskaan. Millä mielin olet seurannut kirjan vastaanottoa?
”Somettelin jossain vaiheessa, että lukijapalaute on ollut ’järisyttävää ja märisyttävää’, ja sitähän se on tosiaan ollut. Mutta ei se sinänsä ole yllättämään ole päässyt. Tiedän, miten paljon kirjan kohdetta rakastetaan, ja että kirjan tarina on vahva. Siinä on tavallaan kisa jo puoliksi juostu ja kirjailijan tehtävä on hoitaa homma maaliin. Ilmeisesti siinä on tullut onnistuttua riittävissä määrin.”
Kuuleman mukaan osa jäsenistä suhtautui aluksi kieltävästi kirjaprojektiin. Kirjassa he kuitenkin kertovat hyvin avoimesti myös yksityiselämän tragedioistaan. Miten sait heidät avautumaan kipeimmistäkin asioista?
”Jaa-a… Ehkäpä kyseessä on yhdistelmä kemioiden kohtaamista ja vähintään alitajuntaista tarvetta saada mieltä ja sielua painaneet asiat ulos. Useampi bändin jäsenistä on kertonut, että prosessi oli vaikeudestaan huolimatta lopulta terapeuttinen. Sovimme kyllä ennen toimeen ryhtymistä, että jos kirja tehdään, se tehdään kaikki tauluun -tyyppisesti. Niin sitten toimimme.”
Millainen projekti Swallow the Sun -kirja oli kirjoittajan näkökulmasta? Mikä kosketti sinua eniten?
”Projekti oli kauhean palkitseva. En nyt sanoisi että mitenkään helppo, mutta jotenkin… luonnollinen. Kliseisesti voisi sanoa, että tuntui kuin kirja kirjoitti itsensä, ja valmista tuotosta selaillessa mietti, että teinkö minä tosiaan tämän. Tapani mukaan upposin muutamaksi kuukaudeksi aiheeseen perin syvälle, ja kyllähän niissä syvyyksissä oli välillä aikamoista. Siinä tuli vähän kuin elettyä ihmiselämä pienoiskoossa. Kirjan sisuksiin mahtuu monenlaista draamaa ja tragediaa, mutta itselleni liikuttavinta on ollut yksinkertaisesti saada olla osana tätä kaikkea. Voin kertoa, että aika herkillä tässä on viime ajat menty. Kirjan julkkareissakin oli tippa linssissä tämän tästä. No, siihen saattoi vaikuttaa vähän turhan tuhti puudutuskin.”
Mitä muuta haluat sanoa Swallow the Sun -kirjasta?
”Kirjaa mainostettiin sillä, että fanikin saa silmilleen asioita, joita ei ole ennen saanut, ja kerrankin voi sanoa, että mainoslause pitää täysin kutinsa. StS on bändi, joka ei ole avannut syntyjä syviään oikein koskaan, ja itse asiassa suurin osa haastatteluista, joita heistä luin, oli aika pintapuolisia. Se sanottiin mitä oli pakko. Nyt puhutaan korkojen kanssa. Fanin saattaa yllättää jo sekin, miten mahtavia ja sen toiminnan kannalta merkittäviä hahmoja yhtyeeseen on kautta linjan kuulunut. StS on helppo ajatella yhden, korkeintaan kahden alkuperäisen hahmon bändinä, ja kyllähän teos tietyllä tapaa heidän ympärilleen kiertyy. Äänen saa kuitenkin aivan koko porukka, niin nykyinen kuin entinen, ja juttu on hyvää. Pakko vielä mainita sekin palaute, että kirja kuulemma toimii myös heille, jotka eivät ole bändiin tai edes koko musiikkisuuntaukseen tutustuneet. Olihan se tehdessä vähän mielessäkin, että nyt ollaan tietyllä tapaa niin universaalin tarinan äärellä, että näin voisi käydä.”
Musiikkielämäkertoja ja -historiikkeja julkaistaan Suomessa nyt enemmän kuin koskaan. Millaisena näet genren tilanteen tällä hetkellä?
”Jos laadusta puhutaan, on hieman hankala kritikoida laajemmin, koska mun on jostain syystä pirun hankala tarttua kotimaisten ’kollegojen’ teoksiin. Kaipa sitä pelkää, että ne on paljon parempia kuin omat, heh heh. Mutta onhan meillä kovia tekijöitä. Mainitaan nyt vaikka Ari Väntänen, joka urakoi kovaa tahtia mutta pitää vaadittavan tason opuksesta ja aiheesta toiseen. Itselleni ajatus, että tekisi tietokirjoja, joiden kohteet eivät ole jollain tapaa sydämenasioita, on vieras, mutta eihän se ole kuin asennekysymys. Tähän asti mun ei ole tarvinnut olla tuottelias, ja siksi julkaisuvälini onkin ollut pitkä. Edellisestä bändikirjastani on yhdeksän vuotta. Tuleeko seuraavaa koskaan, sitä en osaa sanoa.”
Kiitos haastattelusta! Kerrotko vielä lopuksi, mitä kirjoja olet itse lukenut tai kuunnellut viimeksi?
”Mulla on yleensä pari kirjaa yhtä aikaa aktiivisessa työstössä, toista luen ja toista kuuntelen, ja sitten on vielä kesken oleva ”kattellaan”-pino, joka hupenee pidemmän ajan mittaan. Kuunnellen on mennyt viimeksi pari urheilutoimittaja Matt Fitzgeraldin juoksukirjaa, ja tavaamisen puolella nautin tällä hetkellä Iida Turpeisen Elollisista. Vaikuttavista viimeaikaisista lukukokemuksista voisi mainita Sean O’Haganin Nick Cave -haastattelukirjan Usko, toivo ja kuolema, joka liippaa traagisilta osin samoja aiheita kuin Swallow-opuksenikin. Viime vuoden antoisin lukukokemus tietokirjapuolella taisi kuitenkin olla Mihail Šiškinin Sota vai rauha.”
Swallow the Sun -kirja on saatavilla Mikko Kotamäen lukemana äänikirjana sekä e-kirjana. Tutustu kirjaan Elisa Kirjassa.
Matti Riekki (s. 1974) on raskaampaan rockiin erikoistunut musiikkitoimittaja, joka tunnetaan esimerkiksi Inferno-lehden pitkäaikaisena päätoimittajana. Hän on aikaisemmin kirjoittanut mm. Sentenced-yhtyeen historiikin Täältä pohjoiseen (Like 2015).
