Saksalainen black/punk/doom -ryhmä Mantar haluaa ottaa etäisyyttä sludgelokeroon. Kieltämättä sludge-henkinen metalli tulee ensimmäisenä mieleen mutta vain kitaristin ja rumpalin voimin etenevä orkesteri on paljon enemmän – olkoon genremääritelmänä vaikka black/sludge/doom. Mantarilla on selkeästi pyrkyä varjoihin, juuri black metallin mieleen tuovalla vimmalla. Vaikka kokoonpanolla on taipumus pitää vauhti ryömintävaihteella, irtiottoja on luvassa ja paikoin Mantar innostuu jopa post-hardcoren tontille.
Toisaalta alavireinen murina tuo välillä mieleen Kyuss-orkesterin ja hetkittäin Kvelertakin. Särisevän koukuttava, jopa hypnoottinen sludgelouhinta Spit on kiekon ehdotonta huippua. Cult witness on kuin Motörhead veivaamassa Black Sabbath -covereita. Swinging the eclipse kuulostaa puolivaloilla etenevältä, suohon juuttuneelta sludgecorelta. Huntsman on allekirjoittaneen suosikki – ankaraan tummaan aavikkokivitykseen tyrkätään ylimääräinen annos vauhtia ja bändin lokainen asenne antaa lopullisen kuoloniskun – sirkkeliä prrrrrrkele. Myös White nights -viisun pidätelty väkivaltainen purkaus osuu suoraan arkaan kohtaan.
Mantar onnistuu luomaan todella tuhdin, lokaisen ja uhkaavan tunnelman. Bändin black-sludge toimii mainiosti ja paikoin aivan loistavasti. Ja hyvät ihmiset, tarttukaa ehdottomasti Svart Recordsin julkaisemaan vinyyliversioon. Vinyyli tuo kuuntelukokemukseen syvyyttä ja lisää tumman eri vivahteita. Mantarin harrastamassa genressä cd-versio tuntuu kirkastavan liikaa ääripäitä. Vinyyliltä löytyy se todellinen paholaisgroove, jonka cd pyrkii painamaan alas.
