Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen (ja luultavasti viimeinen) euroviisuvoittaja Lordi on taas voimissaan. Tai yhä sillä eihän yhtyeen suosio muualla ole kokenut samanlaista mahalaskua kuin bändin kotimaassa. Uusin studioalbumi Scare force one sekä taannoinen keikka Helsingin The Circuksessa ovat vahvoja todisteita orkesterin iskukyvystä. Mr. Lordin ympärillä on vahva ryhmitys joka soittaa terävästi yhteen. Scare force one on Lordin paras levy vähään aikaan. Se kuulostaa heti selkeästi tekijältään mutta tarjoaa myös uutta mm. lisääntyneiden koskettimien muodossa. Myös uusi rumpali Mana ansaitsee erikoismaininnan.
Taitavaa ja tinkimätöntä Mr. Lordia ei voi kuin ihailla. Uran laskusuunnasta ja talousvaikeuksista huolimatta mies jaksaa uusia yhtyeen asusteita sekä tehdä tavattoman tarttuvia, vahvasti kasarilta tuoksuvia kappaleita. Niitähän tällä levyllä riittää sillä lähes jokaisen kappaleen kertosäe jää välittömästi päähän soimaan. Niin kuin sen kuuluukin. Aikuistunut lavashow nähtiin The Circuksessa ja aikuistunut musiikki kuuluu levyllä. Tällä albumilla rumat asiat sanotaan niin kuin ne ovat. Parhaiten kappaleista mieleen jäävät levyn nimikkokappaleen lisäksi kauhuelokuvista ammentava Hell sent in the clowns, epäilijöille ja pilkkaajille osoitettu Monster is my name sekä erikoisesta tyttöystävästä kertova She’s a demon.
Scare force one on tasainen ja varma kokonaisuus jolta ei varsinaista heikkoa lenkkiä löydy. Levyn kansitaide on luonnollisesti Mr. Lordin kynästä. Aina puhutaan uudistumisesta, sitä kaivataan muusikoilta. Lordi on uudistunut mutta maltilla. Musiikki uutuudella on aavistuksen rankenpaa mutta vanhat tutut elementit ovat yhä tallella. Miksi uusiutua liikaa jos tekee sen mitä osaa mahdollisimman hyvin? Ei tämänkaltaista hirviöheviä voi kovin monella tapaa esittää. Jos olisi oikeasti rahaa voisi lavashowsta rakentaa ties kuinka ison ja näyttävän. Lordissa minua on aina kiehtonut tietty kotikutoisuus verrattuna suurella rahalla pyöritettävään esikuva Kissiin. Joka tapauksessa kaikki kunnia ja arvostus herra Putaansuulle ja jaksamista jatkossakin.
Petri Kipinä
