Ohjaus: David F. Sandberg. Pääosissa: Teresa Palmer, Gabriel Bateman, Maria Bello. 81 min. K16.
***
Ala-asteikäinen Martin (Gabriel Bateman) on alkanut nukkua koulussa, sillä kotona ei enää uskalla sulkea silmiä. Masennuksesta kärsivä äiti (Maria Bello) puhuu tyhjälle komerolle, eikä talossa saa sytyttää valoja tai avata ikkunoita. Martinin isosisko Rebecca (Teresa Palmer) joutuu palaamaan lapsuudenkotiinsa selvittämään, luuraako pahuus pimeissä nurkissa vai ovatko pimeitä hänen perheenjäsenensä.
David F. Sandbergin nenä oli Hollywoodissa poikkeuksellisen keltainen hänen istuessaan Lights Outin ohjaajantuoliin. Aiemmin ruotsalainen oli tehnyt vain parin minuutin mittaisia lyhytelokuvia, joiden kuvauspaikkana toimi hänen kotinsa ja ainoana avustajana vaimonsa Lotta Losten. Ikea-budjetista huolimatta Sandbergin lyhytelokuvat ovat kekseliäitä, primitiivisillä peloilla leikitteleviä, humoristisia ja yksinkertaisia kauhupätkiä.
Pimeässä asuvasta mutta valojen syttyessä katoavasta olennosta kertova Lights Out (2013) nousi pieneksi somehitiksi ja kelpasi työnäytteeksi jopa nykykauhun kultasormelle James Wanille, joka lupasi tuottaa näkemänsä pohjalta pitkän elokuvan.
Idea, joka toimii kahden minuutin mitassa, ei kuitenkaan välttämättä kannattele kokonaista elokuvaa. Kokonaisuus on kuitenkin pidetty sopivan tiiviinä ja konstailemattomana. Avauskohtaus on käytännössä lähes identtinen lyhytelokuvan kanssa (Lostenia myöten), mutta myös loppu on maltettu pitää yksinkertaisena eikä siinä sorruta kauhuelokuvien perisyntiin liioitteluun.
Sandbergin esikuvat ovat selkeästi 2000-luvun kauhussa, mutta muutamilla oivalluksilla hänen ohjauksensa nousee keskitason yläpuolelle. Vaikka ideassa on paljon samaa kuin The Othersissa (2001), on Lights Out trillerimäisyyden sijaan selkeämpi ja suoraviivaisempi kauhutarina. Etenkin erilaisia valonlähteitä ja pimeyttä hyödynnetään muutamissa kohtauksissa nokkelasti.
Yleensä kauhuelokuvissa vanhemmat ovat huolissaan lapsensa liian vilkkaasta mielikuvituksesta. Nurinpäin käännetty asetelma, jossa äiti herättää lapsissaan huolta kertomalla levottomia mielikuvituskaveristaan, on paitsi tuoreempi myös pelottavampi.
Edes mukaan ympätty saippuasarjamainen rakkaustarina täydellisine poikaystävineen ei pilaa kokemusta, sillä Palmer ja Bello tekevät genren sisällä poikkeuksellisen tasokkaat roolityöt.
Lights out on puhdasta popcorn-kauhua mutta hyvää sellaista. On yllätys, että se pääsi Suomessa laajempaan teatterilevitykseen, sillä yhtä tasokasta kertakäyttökauhua näkee maassamme valkokankaalla yleensä vain kauhuelokuviin keskittyneillä festivaaleilla.
J. K. SILVENNOINEN
