Armi elää! Ohjaaja: Jörn Donner. Pääosissa: Minna Haapkylä, Hannu-Pekka Björkman. K-7. 84 min. 2015.
Armi elää on katsottavissa Elisa Viihteen Aitio -ohjelmakirjastossa.
Jörn Donnerin ohjaama ja Karoliina Lindgrenin käsikirjoittama Armi elää! kertaa Marimekon perustajan ja pitkäaikaisen johtajan Armi Ratian (1912-1979) vaiheita mutta väistää lähes kaikki perinteisen elämäkertaelokuvan kliseet. Intiimi, pienimuotoinen ja fiktiivinen kuvaus lukeutuu vuoden kiinnostavimpiin kotimaisiin elokuviin ja ohjaajansa tuotannon parhaimmistoon.
Armi elää! keskittyy vuosiin 1949–1968, joiden aikana Ratia perusti Marimekon ja johdatti sen pörssiin ja maailman menestykseen. Elokuva kuvaa päähenkilönsä pettymyksistä, masennusta ja itsemurhayrityksiä mutta myös onnistumisia ja onnenhetkiä etenkin liikemaailmassa.
Ratian henkilökohtaisesti tunteneen ja Marimekon johtokuntaan kuuluneen Donnerin valaisema kuva Ratiasta on kaunistelematon mutta kunnioittava. Hänen itsetuhoista ja tuhlailevaa elämäntyyliään tarkastellaan monista kulmista, kuten suhteessa aviomieheen Viljo Ratiaan (Hannu-Pekka Björkman), lapsiin, rakastajiin ja alaisiin. Ennen kaikkea Armi esitetään kuitenkin vahvana johtajana aikana, jolloin nainen yrityksen ykköstuolilla oli vielä huomattavasti harvinaisempaa kuin nykyään.
Elämäkertaelokuville tyypillisen puisevan elämänvaiheiden kronologisen läpikäynnin sijaan Armi elää! piirtää päähenkilönsä metaelokuvan keinoin. Minna Haapkylä esittää näyttelijää, joka on saanut Armi Ratian roolin näytelmässä. Teatteriseurueen harjoitukset toimivat kehyskertomuksena, ja kohtausten välillä näyttelijä pohtii rooliaan ja keskustelee ohjaajan kanssa löytääkseen todellisen ihmisen myytin takaa. Haapkylä on monitasoisessa kaksoisroolissaan erinomainen.
Metaelokuvallisuus syventää aiheen käsittelytapaa ja toisaalta alleviivaa kyseessä olevan vain yksi mahdollinen näkemys. Samalla teatteri on vertauskuva Armin omasta elämästä, jota verhosivat naamiot ja teatraalisuus ja jossa tuntui olevan eri rooli jokaiseen tilanteeseen.
Armi elää! hyödyntää niin elokuvan kuin teatterin keinoja. Jälkimmäistä edustavat muun muassa samojen näyttelijöiden käyttö useissa rooleissa ja pelkistetyt lavasteet tehdashallissa. Marikemon eri vuosikymmenten kuoseille on annettu runsaasti tilaa, ja pukusuunnittelija Tiina Kaukanen on suunnitellut niiden pohjalta myös uusia asukokonaisuuksia.
Donner vilahtaa elokuvassa pienessä cameoroolissa. Siinä on hänelle tyypillistä itseironiaa, mutta kohtaus korostaa myös elokuvan näkemyksen yksilöllisyyttä ja suhteellisuutta.
J. K. SILVENNOINEN




