Leffa-arvio: "Effie Grayn tarina on vaikuttava"

Effie Gray. Ohjaaja: Richard Laxton. Pääosissa: Dakota Fanning, Emma Thompson, Julie Walters, Greg Wise. 108 min. K-7.

4/5

Maineikkaan kirjailijan ja taidekriitikon John Ruskinin ja tämän teinimorsiammen Effie Grayn sekä taidemaalari John Everett Millaisin kolmiodraamasta on väännetty teatteria ja näytelmää jo vuosikymmenten ajan. Viktoriaanisen ajan tapakulttuurissa naisen ottama avioero korkeassa asemassa olevasta kumppanistaan oli suoranainen mahdottomuus – omaan yhteisölliseen asemaansa kohdistuva itsemurha. Tarinan kierouskerrointa lisää John Ruskinin omalaatuinen persoonallisuus. Vanhempiensa muokkauksen kohde oli varsinkin äitinsä kultapoika ja tukahduttavan ympäristön johdosta avioliitolle löytyi vain yksi järjellinen peruste – äitiä vastaan kapinointi. Nimittäin historiallisten lähteiden mukaan Ruskinin tiedot naisesta seksuaalisena olentona olivat täysin olemattomat.

Ruskin piti nuorista tytöistä, se tiedetään. Myös Effie Gray oli vasta toisella kymmenellä tavatessaan perhetuttunsa Ruskinin. Parin suhteelle kuvaavaa on Dakota Fanningin esittämän Effien kommentti junassa vihkimisen jälkeen – ’olemme ensimmäistä kertaa täysin kaksistaan’. Hääyö ei tuota täyttymystä. Nähdessään alastoman Effien, mies juoksee kauhuissaan huoneesta. Kuuden vuoden aikana Ruskin ei koske kertaakaan viehättävään vaimoonsa. Torjutuksi tuleminen on Effielle yhtä kova paikka kuin tieto, ettei hän voi auttaa aviomiestään kuin pysyttelemällä hiljaa syrjässä. Rikkaan perheen vaimo ei työtä tee. Vaimon pitää kehittää itselleen tekemistä eikä kärttää mieheltään huomiota tai hellyydenosoituksia.

Emma Thompsonin käsikirjoittaman elokuvan alku vaikuttaa teennäiseltä. Puku-ja epookkidraamaa sekä jäykkää kirjakieltä. Patsastelua. Hämmennys ei jatku pitkään. Elokuva vie mukanaan vahvan autenttisuuden ja yksityiskohtiin tarttuvan pieteetin ansiosta. Tapakulttuuri otetaan historiankirjoista, joka on virkistävää ajatellen heppoisia ’sinneppäin-tulkintoja’, joissa naiset näyttävät keskisormea ja ryyppäävät kuin miehet viktoriaanisissa kulisseissa. Sehän ei aikoinaan ollut mahdollista. Ainakaan paremmissa piireissä.

Ruskin oli opeissaan uusien tuulien kannattaja. ’Taiteilijan piti pyrkiä totuudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen. Maalata sen, minkä näkee’. Naissuhteet olivat toista maata. Effie oli vain muusa.Venetsian matkalla Effie pääseen iloisen elämän ja juhlimisen makuun.Toivottomaan elämään, masennukseen, tuo valoa myös nuori taitelija John Everett Millais. Mutta vain ajatuksen tasolla. Seksistä ei edes puhuta.

Tarina on juurikin toivoton. Aviomies on tunteeton hirviö. Aviomiehen vanhemmat ovat laskelmoivia ja maineestaan huolta kantavia turhakkeita. Emma Thompsonin roolihahmo on naisasianainen parhaasta päästä. Dakota Fanning on kaiken aikaa suloisesti pihalla. Lopulta avioerokin irtoaa yllättävän helposti. Elokuvassa ei pestä liiemmin skandaalin likapyykkiä. Vain vuoden kuluttua erosta Effie nai taiteilijarakkaansa. Elokuvana Effie Grayn tarina on vaikuttava. Alistetun nuoren naisen sairaskertomus. Ohjaus toteaa mutta ei alleviivaa. Näyttelijäntyön paras piirre on hienovaraisuus. Vaikka elokuvaan saadaan helppo (ja onnellinen) loppu, tarinassa on kosketuspintaa.

Teksti: J.A. KAUNISTO

Effie Gray vuokrattavissa Elisa Viihteestä.