Alabaman suunnalta löytyvä Lee Bains III särisee kuin protopunk-orkesteri mutta juureva southern rock on kaiken koossa pitävä luuranko. Orkesteri säröilee kuin grungesta innostunut Neil Young, toinen kitaristi on kaiken aikaa sooloilumoodissa ja paikoin meno on kuin MC5 tykittäisi Lynyrd Skynyrdiä. Raakaa ja rohisevaa mutta samalla kertaa sympaattisen sydämellistä.
Lee Bains III & The Glory Fires -orkesterin Dereconstructed on julkaistu Sub Popin kautta. Mikäs siinä, ei bändi ole sen indiemmäksi muuntunut. Flags rähisee ja rohisee kuin The Stooges mutta vastapainona Mississippi bottom land juurirokkaa ZZ Top jalanjäljillä. Muutamassa biisissä meno on kuin Pomo Springsteen olisi löytänyt ankaran särövaihteen. Rajusti rohiseva rähinäpala The company man ja perinnerokkaava The weeds downtown ovat myös kokonaisuuden ehdottomia helmiä.
Lee Bains III & The Glory Fires antavat särön puhua, southern voodoo tai southern punk – kuulostaa perinteiseltä mutta samalla hyvinkin sähköiseltä. Teksteissä otetaan myös kantaa minkä ehditään. Mutta mikä tärkeintä, bändin kitarasoundi käy päälle kuin tulikuumaksi ärsytetty punaniskapartio.
