Lauri Kemppainen on kainuulainen pappi, räppäri ja nyt myös esikoiskirjailija. Hänen uunituore rikosromaaninsa Jumalan kämmenellä yhdistelee trillerimäisiä juonenkäänteitä ja pohjoista mielenmaisemaa.
Hei Lauri! Onnittelut esikoiskirjan johdosta. Mikä on ollut ikimuistoisin hetki kirjaprojektin aikana aikana?
Kiitos onnitteluista! Kirjoitusprosessin järisyttävin yksittäinen hetki oli, kun palapelin viimeinen pala loksahti paikoilleen ja tajusin, että siinä se nyt viimeinkin on. Sen verran monta vuotta oli tarina kuitenkin kiusannut jossain mielenperukoilla.
Tarina alkaa siitä, kun nuori pari saapuu pohjoisen syrjäkylällä sijaitsevalle hylätylle sukutilalle. He haluavat suhteelleen uuden alun, mutta ennen pitkää he joutuvat keskelle trillerimäistä tapahtumaketjua, eikä kukaan voi tietää, mikä on totta, mikä vain kuvitelmaa.
Millaista palautetta olet saanut romaanistasi?
Kirja ei ole kaikista tyypillisin dekkari, joten on ollut mielenkiintoista seurata, miten lukijat sen tulkitsevat. Toistaiseksi palaute on ollut hyvin innostunutta. Teosta on kiitelty vangitsevaksi ja ajatuksia herättäväksi. Eräs lukija kertoi valvoneensa yön sekä lukemisen että kuuntelemisen jälkeen. Erityisesti kirjan loppu näyttää jääneen monen mieleen pyörimään, jopa tietyllä tavalla häiritsemään.
Kirjaasi on kuvailtu pohjoissuomalaiseksi Twin Peaksiksi. Mistä sait idean kirjan tarinaan ja maailmaan?
Olen kotoisin Kainuusta, joten pohjoinen mielenmaisema on kulkenut mukanani lapsuudesta asti. Väitöskirjassani käsittelin väkivallan ja rauhan kysymyksiä filosofisesta näkökulmasta. Romaanissa nämä kaksi maailmaa ikään kuin yhdistyvät höystettynä inspiraatiolla, jota elokuvien, kirjojen ja tv-sarjojen parissa vietetyt tolkuttomat tuntimäärät tarjoaa.
Miten päädyit juuri rikosgenren pariin? Mikä siinä kiehtoo?
Rikosgenren sisällä on luontevaa ruopata olemassaolon varjopuolia ja elämän mielekkyyttä kyseenalaistavia ilmiöitä: väkivaltaa, pahuutta, kuolemaa… Genre ikään kuin alleviivaa sitä tosiasiaa, että lopulta kaikessa on kyse elämästä ja kuolemasta. Panokset on heti avoimesti pöydällä.
Olet lisäksi taiteilijanimillä Daikini ja Pappi esiintyvä rap-artisti ja teologian tohtori. Mitä kirjoittaminen merkitsee sinulle?
Kirjoittaminen on minulle kaikista luontevin itseilmaisun muoto. Se on tapa jäsennellä tunteita, kokemuksia ja maailmankatsomusta. Rap-tausta näkyy varmasti myös romaanissani: kiinnitän paljon huomiota kielen rytmiin ja sointiin.
Ketkä ovat innoittajiasi kirjallisuuden saralla?
Kuten eräässä lukijapalautteessa jo huomattiin, Cormac McCarthyn vaikutus näkyy romaanissani niin tyylissä kuin aihepiirissäkin. Toinen suosikkini yhdysvaltalaisista nykykirjailijoista on Marilynne Robinson. Pidän ylipäätään romaaneista, joissa annetaan ääni erilaisia maailmankatsomuksia edustaville henkilöille, eikä kartella suuria eksistentiaalisia kysymyksiä. Siis klassikoista kuten Dostojevskin ”Karamazovin veljekset”, Tolstoin ”Anna Karenina” ja Mannin ”Taikavuori”. Haruki Murakami on yleensä vähintäänkin kiehtova, Dennis Lehane taas iskevän viihdyttävä. Suomalaisista kirjoittajista ihailen esimerkiksi esseisti Antti Nyléniä.
Millaista kirjallisuutta luet vapaa-ajallasi? Mitkä teokset ovat sykähdyttäneet viimeksi?
Luen romaanien lisäksi pääasiassa teologista ja filosofista kirjallisuutta. Tällä hetkellä luvussa on esimerkiksi Marko Hautalan tuore kauhunovellikokoelma ”Kuolleiden valssi”, Ama Samyn teos ”Zen: Awakening to your original face” sekä Hannu Linkolan persoonallinen bändihistoriikki ”Du & jag Kent”. Samalla odottelen kuumeisesti postista suosikkiteologini David Bentley Hartin uutuutta ”Tradition and Apocalypse”. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, se tulee sykähdyttämään sydänjuuria myöten.
Tutustu Jumalan kämmenellä –äänikirjaan ja e-kirjaan.
Kuva: Atte Mäläskä
