Perinteikästä bluesia suomeksi laulettuna. Sitä pitää sisällään Lauri ”Arno” Ankerman & The Ankermenin toinen pitkäsoitto Pimeään pihaan. Tunnelmassa on paljon samaa kuin Amerikan esikuvissa. Ainakin Robert Johnsonin ja Muddy Watersin ystävien luulisi pitävän tästä. Delta bluesin henki on vahvasti läsnä. Ankermanin tulkinnassa on rosoisuutta ja karheutta joka toimii juuri tämänkaltaisessa musiikissa. Muutamassa kappaleessa kuullaan myös Jenna Marie Pietilän heleämpää laulua. Kaksi erilaista tulkitsijaa pelaa hyvin yhteen. Pimeään pihaan on virkistävän erilainen uutuuslevy.
Debyyttialbumi Vantaanjoen suiston juurimusiikkia ilmestyi vuonna 2012. Sen suurin hitti oli ilman muuta Pallogrillimies joka sai paljon soittoaikaa radiossa ja voitti Radio Suomen Levylautakunnan. Kakkoslevyltä löytyy myös muutamia helmiä. Hautuumaan tanssit svengaa hyvin ja luurangot rämisee. Iso musta käärme vangitsee tunnelmallaan. Kaikkiaan levy sisältää kaksitoista kappaletta ja se on tiivis kokonaisuus. Linja on selkeä ja yhtenäinen läpi levyn eikä pahoja ohilaukauksia tule. Lähes kaikki kappaleet ovat Ankermanin käsialaa paria poikkeusta lukuun ottamatta.
Laulukielenä suomi tuntui aluksi oudolta mutta siihen tottuu aina vain paremmin useamman kuuntelukerran jälkeen. Lyriikoissa käsitellään paljon menetyksiä sekä kaiken katoavaisuutta. Plussaa täytyy antaa ehdottomasti myös hyvästä levynkannesta. Tyylikäs blues- poseeraus on osuva valinta. The Ankermen- yhtye on kokenut levytyksen jälkeen pieniä muutoksia. Kontrabassoa veivaa nykyisin Jere Perkiökangas ja virvelirummun takaa löytyy Sonja Korkman. Pietilä on siis saanut väistyä. Mikko Koivisto ja huuliharppu ovat pysyneet vielä mukana.
Petri Kipinä
