Kotimaisen rikoskirjallisuuden mielenkiintoisimpiin tulokkaisiin lukeutuvan Lasse Honkasen uudessa palapelidekkarissa Murha ei ole taidetta uppoudutaan taidemaailman saloihin. Mesta.net haastatteli dekkaristia.
Esikoisdekkarisi ja samalla Arttu Lampare -sarjan ensimmäinen osa Tilaisuus tekee murhaajan julkaistiin vuonna 2021. Nyt on toisen osan vuoro. Millaista Murha ei ole taidetta -kirjan kirjoittaminen oli esikoiseen verrattua?
Sanotaan, että yhden kirjan kirjoittaa melkein kuka vain, mutta toinen jo vaikeampaa. Minun kohdallani tämä ei pitänyt paikkaansa. Arttu Lampareen seikkailujen jatkaminen sujui melko helposti, koska sankari ja useat muutkin kirjan hahmot olivat jo valmiina. Myös tapahtumapaikat olivat tuttuja ja henkilöitä oli niissä hyvä liikutella.
Kirjassa liikutaan paljon taidemaailmassa. Helsingin Marjaniemen talviuimalasta löytyy julkkispsykologi Pertti Narusen ruumis. Hänen taidekokoelmistaan kadonnut teos johdattaa harrastelijaetsivä Arttu Lampareen Tampereelle. Mistä sait inspiraation tarinaan ja miten se muotoutui vetäväksi dekkariksi?
Olen joskus käynyt tutustumassa Marjaniemen uimalaan. Paikka jäi mieleeni ja jostain kumman syystä se tuli mukaan toiseen dekkariini. Mitään ihmeellisempää inspiraatiota en muista saaneeni, jatkoin vain samaan tahtiin, kun sain ensimmäisen Lmpareen valmiiksi. Kun alan uuden kirjan, tiedän alun ja lopun, sekä suurin piirtein mitä tulee tapahtumaan.
Miten löysit oman tyylisi kirjoittaa, ja miten se on hioutunut?
Tyylini löysin kirjoittamalla, ei siihen muuta tietä ole. Yritin tehdä sellaisen dekkarin, jonka itsekin voisin lukea. Nykyisestä nordic noirista on tullut liian raakaa, se ei minulle sovi. Yllätyin, kun kuulin ensimmäisestä dekkaristani kustannustoimittajalta, että se edustaa tyylilajia, jota kutsutan nimellä cozy crime. Nimitys oli minulle silloin uusi.
Lampare-kirjoissa liikutaan pääosin Tampereella, hyvin tunnistettavissa paikoissa. Miten kirjojen tapahtumapaikat valikoituvat? Millaista taustatyötä olet tehnyt?
Pitää pyrkiä kirjoittamaan siitä, mistä tietää ja tuntee. Tutustun paikkoihin ja koetan kierrellä reitit, joissa kirjoissa kuljetaan. Tamperelaisena tunnen paikat hyvin, Helsinki on oudompi. Vaikka kuinka tietää asioista, joista kirjoittaa, joku aivan arkinen seikka saattaa osoittautua vaikeaksi ja pitää tarkistaa. Ja tarkistettavaa riittää paljon. Myös kirjojen tapahtuma-aika pitää ottaa huomioon. On syytä tutustua vaikkapa siihen, mitä sen ajan lehdet kirjoittivat.
Mitä muuta haluat sanoa Murha ei ole taidetta -kirjasta?
Edellistä Lamparetta sanottiin brittityyliseksi. En ole sellaiseen tietoisesti pyrkinyt, mutta toivon, että tästäkin löytyy jotain sellaista.
Olet tehnyt uran mainostoimiston AD:na. Millaista on ollut hypätä kirjailijan nahkoihin? Mikä on ollut yllättävintä?
Kirjoittaminen on kovaa työtä, se vaatii säännöllisyyttä. Joka aamu täytyy jatkaa ja melkein aina jotain syntyy. Jos ei ota syntyäkseen, korjaan vanhaa tai kirjoitan jotain muuta.
Miten kirjoittaminen jatkuu tästä?
Seuraavan Lampareen käsis on loppurutistusta vaille valmis, neljännestäkin on joitakin liuskoja valmiina. Pari muutakin juttua on tekeillä, niistä ei kannata vielä puhua sen enempää.
Otetaan loppuun vielä pari nopeaa:
Luen tällä hetkellä kirjaa… Stalker-vuodet, jonka on kirjoittanut Olli Jalonen.
Kirja, johon aion tarttua seuraavana… on John Simonin Koneen ruhtinas.
Lempipaikkani Tampereella on… Vehmainen, jossa asun.
Murha ei ole taidetta on saatavana e-kirjana ja Aarne Lindenin lukemana äänikirjana. Lue näyte Elisa Kirjasta.
