Kun patruunatehdas räjähti Lapualla 1976, kuinka kylä jaksoi jatkaa elämäänsä? Romaani tuo esiin kyläyhteisön suurta surua
Ja samassa tuli hiljaisuus (Karisto, 2023) on Pohjanmaalta kotoisin olevan, Helsingissä nykyään asuvan, toimittaja-kirjailija Heini Röyskön (s. 1975) kolmas romaani.
Lapuanjoki kulkee äänettömänä halki kylän Pohjanmaan lakeuksilla. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, Lapualla tapahtuu huhtikuun 13. päivänä vuonna 1976 Suomen pahin rauhanajan onnettomuus, patruunatehtaan räjähdys. Moni kirjan hahmoista menettää läheisensä, joku äitinsä, joku vaimonsa. 40 kuolee, kymmeniä loukkaantuu, suru valtaa pohjalaiskylän, tummien autojen saattue kulkee läpi kaupungin ja Kekkonen saapuu kirkolle maansurun myötä laskemaan seppeleen.
Heini Röyskön kirja on tositapahtumien inspiroima kaunokirjallinen kuvaelma siitä, mitä tapahtui Lapualla ennen ja jälkeen suuronnettomuuden. Tapahtumat ovat totta, mutta henkilöhahmojen tarinat fiktiivisiä. Kirjailija kertoo haastatelleensa ihmisiä Lapualta ja muualta Suomesta teostaan varten.
Kirjassa tunnelmaa dominoi melankolinen pysähtyneisyys, voimakkaat surun ja kaihon tunteet, kun onnettomuuden kokemaan joutuneiden ihmisten elämää tarkastellaan rauhallisella otteella. Kerronta on ulkopuolisen kaikkitietävän tummasävyistä maalailua, henkilöhahmojen tuntemusten ja ajattelun läpivalaisua ”pienen maailmanlopun” jälkimainingeissa. Voisiko sitä verrata suureen junaonnettomuuteen Kuurilassa, tai saunaan osuneeseen salamaniskuun, joka nostatti hiukset pystyyn ja lennätti oksennusta, vertailevat jotkut kirjassa. Vaan ei, tämä on jotain aivan poikkeuksellista.
Suuronnettomuuden yksityiskohtaisen kuvailun lisäksi kirja valottaa niitä vaietumpia puolia, joita monen menehtyneen kohtaloon kätkeytyi. Esimerkiksi läheisten sijainnit räjähdyksen aikana merkitsivät paljon. Joku sattui olemaan poissa juuri silloin, joku taas juuri silloin väärässä paikassa väärään aikaan. Näin sattuma vaikutti tehtaan työntekijöiden ja heidän läheistensä kohtaloihin suuresti. Kirjasta saisi mielestäni ihan toimivan elokuvan, joka olisi suomalaistyyppisen melankolinen ja kaurismäkeläisen vaitonainen. Ja itseasiassa Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä on tulossa syksyllä elokuva, muttei tähän kirjaan perustuva.
Enemmän kirjassa aletaan keskittyä alun jälkeen siihen, miten ihmisten kävi onnettomuuden jälkeen, ja kirjailijalla on ollut halu tuoda esille juuri tätä puolta. Suurimmalle osalle räjähdys oli pelkkä järkyttävä uutinen, joka vähitellen unohtui, mutta sadoille paikallisille siitä tuli pysyvä osa arjen todellisuutta, josta jäi puuttumaan äitejä ja isiä, isoäitejä ja isoisiä, sisaruksia, sukulaisia, ystäviä ja rakastettuja.
Jouko menettää vaimonsa Leenan. Suru on musertava, ja mies vetäytyy kuoreensa. Äiti yrittää jossain vaiheessa puuttua tilanteeseen hieman tökeröllä ja vaivaannuttavalla tavalla, ja saattaa poikaansa etsimään uutta naisystävää. Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla vallitsevan kulttuurin erityispiirteitä tuodaan kirjassa jonkun verran esille, kun Lapuan painiurheilu on mukana kirjassa, samoin helluntailaisuus, ja Niilo Yli-Vainio pitämässä karismaattisia tilaisuuksiaan.
Paikkakunnalla oli tuohon aikaan paljon kristinuskon hyvin vakavasti ottavia ihmisiä. Monen uskovaisen henkilöhahmon maailmankuva onkin kaksijakoinen vanhoilliskristillisellä tavalla. Se joitain järkyttää, kun seurakunnan puhtoinen tyttö, Kristiina, on nähty kirkonkylillä lähekkäin Heikki-nimisen painijan kanssa. Vaan voitaisiinko Heikki saada tulemaan uskoon Yli-Vainion puhalluksen voimalla? Niin ainakin Kristiina kovasti toivoo.
Kirja on toisaalta kuvaelma tapahtumapäivästä, sitä edeltävistä tapahtumista, ja myös siitä, millaista suru oli, miten asiaa paikallisten osalta käsiteltiin yksityisesti ja julkisesti, miten kukin omaa henkilökohtaista suruaan koki ja käsitteli. Kirjan kerronnan tyyli on realistinen ja neutraalisti tapahtumia ulkopuolisen silmin kuvaileva, kuin hivenen dokumentaarinen, ja onhan kirjoittaja toimittaja, joten sen ymmärtää. Ehdottomasti Lapuan patruunatehtaan räjähdys on historiassa tapahtuma, josta oli kirjoitettava kirja, ja nyt hyvä sellainen on tehty.
Teksti: Aarne Pohjois-Koivisto
Ja samassa tuli hiljaisuus on julkaistu myös äänikirjana, lukijana on Mimosa Willamo.
Heini Röyskö (s. 1975) on Helsingissä asuva toimittaja ja kirjailija,
jonka juuret ovat Pohjanmaalla. Hän on julkaissut aiemmin kaksi omakustanneromaania.
Kuva: Sakari Röyskö
