Kultakala-sarjasta piti tulla täysin fiktiivinen, mutta sitten ohjaaja Anna Dalhman kuuli tositarinoita varhaisiän Alzheimerista

Elisa Viihteen uusi draamakomediasarja Kultakala pureutuu muistisairauteen, jonka yhä useammat meistä kohtaavat elämänsä aikana.

Katariina Kaitueen esittämä viriiliä elämää viettävä seurapiirikampaaja Katja saa kuulla sairastavansa varhaisiän Alzheimeria. Samaan aikaan tytär Katja (Miila Virtanen) on pääsemässä haaveilemaansa uraputkeen. Diagnoosi myötä äidin ja tyttären elämä muuttuu pelottavaksi vuoristoradaksi, jolle ei näy loppua.

Myös käsikirjoittaja Tatiana Elfin äiti sairastui varhaisiän Alzheimeriin viisitoista vuotta sitten.

Sarjassa lääkäri tekee Leenalle diagnoosin ja antaa sen jälkeen nivaskan esitteitä. Elfin mukaan heidänkin kohdallansa asia meni samalla tavalla. Diagnoosin jälkeen he jäivät täysin yksin.

”Haluaisin, että sarja toimisi vertaiskokemuksena, jollaista itselläni ei sillä hetkellä ollut. Haluan, että ihmiset pääsevät näkemään, millaista sairauden kanssa on elää ja osoittaa, että vaikeillekin asioille voi ja saa nauraa.”

Elfin mukaan äidin sairautta oli ensi alkuun vaikea uskoa, koska hän oli edelleen ulkoisesti hyvännäköinen ja hyväkuntoinen.

”Meni varmasti noin 7 vuotta ennen kuin tajusin, mistä on kyse. Kamalaa aikaa oli, kun sairaus oli edennyt keskivaikealle tasolle eikä kotihoidon avu riittänyt ja äiti oli ihan holtiton ja kuin pieni lapsi, joka asuu yksin”, Elf muistelee.

Tatiana Elf on käsikirjoittanut aiemmin muun muassa Roba ja Keisari Aarnio -televisiosarjoja. Kuva: Anna Cappelli

Elfin mukaan sairauden alkuvaiheeseen sisältyi myös absurdeja ja hauskoja hetkiä sekä myötähäpeän tunnetta.

Osa äidin ystävistä kaikkosi ympäriltä ja hänelle alkoi sattua kaikenlaista yllättävää. Elf sai usein puheluita öisin, koska silloin äiti lähti aina vaeltamaan, ja häntä oli riennettävä auttamaan.

”Kun olen lukenut sen aikaisia päiväkirjojani, olen miettinyt, että miten kummassa selvisin ja pystyin vielä samaan aikaan käsikirjoittamaan tv-sarjoja.”

Myös sarjan tuottajalla Essi Hellènillä on kokemuksia muistisairaan omaisena. Hän hoiti isänsä asioita tämän sairastuttua Lewyn kappale -tautiin, joka on toiseksi yleisin rappeuttava aivosairaus Alzheimerin taudin jälkeen.

Alun perin Elfin ja Hellènin piti luoda Kultakalasta fiktiivinen sarja, jossa äidin hahmo olisi ollut opettaja.

”Kun ohjaaja Anne Dahlman kuuli tarinoitamme omista vanhemmistamme, hän sanoi, että nämä teidän juttunne ovat parempia, että käytetään niitä sarjassa. Kultakala on edelleen fiktiivinen sarja, mutta nyt siinä on enemmän asioita tosielämästä kuin siinä versiossa, jota minä ja Essi alussa hahmoteltiin.”, Elf sanoo.

Elfin mukaan osaa tarinoista on kärjistetty ja muutettu oikeiden henkilöiden suojelemiseksi. Hän kuitenkin tunnistaa sarjasta äitinsä ja itsensä, ja siksi sen katsominen tuntuu hänestä oudolta

”En ole pystynyt katsomaan sarjaan objektiivisesti, eivätkä myöskään läheiset ystäväni. Moni äidin ja minut tunteva on alkanut itkeä jo trailerin nähdessään.”

Elfin äiti on 74-vuotias ja asuu hoitokodissa. Hän ei enää tunnista tytärtään ja on menettänyt puhekykynsä.

Alzheimerin tauti yleistyy Suomessa suurten ikäluokkien ikääntyessä. Elf toivoo, että seuraava sukupolvi alkaisi pohtia tilanteita, jossa on tehtävä valinta oman perheen ja omien vanhempien hoitamisen välillä.

”Monet hoitavat omia vanhempiaan niin pitkään, että aika oman perheen perustamiselle menee ohi. Myös päättäjien pitäisi miettiä sitä, että millaiset seuraukset sillä on, kun Alzheimeria sairastavia hoidetaan kotona.”

Anna Dahlman on ohjannut myös Siskonpeti ja Aikuiset -sarjoja sekä elokuvan Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset.

Moni on kysynyt, voiko tällaisesta aiheesta tehdä komediaa.

Ohjaaja Anna Dahlmanin mukaan sarjassa ei naureta sairastuneelle ihmiselle ja hänen tragedialleen. Näkökulmana on tyttären selviytymistarina. Surullisten ja pysäyttävien hetkien vastapainona on huumoria, jonka avulla elämästä selviää usein paremmin, Dahlman muistuttaa.

”Nauru ja itku ovat vierekkäisiä tunteita. Naurun vastakohta on pelko. Silloin ihmistä ei naurata, jos hän pelkää, mutta häntä voi itkettää ja naurattaa samaan aikaan.”

Hän toivoo, että sarja antaa lohtua ja samaistumispintaa vakavasti sairaille ja heidän omaisilleen.

”Sanomana on, että elämästä ei selviä ilman, etteikö jossain kohtaa joutuisi polvilleen. Mutta niin kauan, kun siipi ei ole täysin maassa, on pidettävä rakkaansa lähellä ja yritettävä nauttia jäljellä olevista päivistä.”

Kultakala on katsottavissa Elisa Viihde Viaplaysta.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone