Kultainen nainen. Ohjaus: Simon Curtis. PO: Helen Mirren, Ryan Reynolds. 119 min. K-12. 2015.
Simon Curtisin ohjaama Kultainen nainen tarttuu historialliseen aiheeseen, joka antaa pätevät raamit elokuvapalkintoja tavoittelevan kulttuuridraaman toteuttamiseen. My Week with Marilyn -elokuvassa Curtisilla oli projektin kulmakivenä Michelle Williamsin vakuuttava roolisuoritus. Kultainen nainen jatkaa vahvojen naisroolien parissa – tällä kertaa show pyörii Helen Mirrenin ympärilla (ja ansiosta). Mirren esittää natsien sortoa Itävallasta paennutta naista, joka haluaa pitää muistot elävinä ja haikailee perheensä arvotaulujen palautusta. Taulujen joukossa sattuu olemaan viisi maineikkaan Gustav Klimtin maalausta. Elokuvan päähenkilön Adele-täti oli aikoinaan mallina Kultainen Adele -taululle, joka myytiin vuonna 2006 135 miljoonalla dollarilla.
Itavallan kansallisomaisuudeksi muodostuneen taulun, ’Itävallan Mona Lisan’, palauttaminen takaisin lailliselle omistajasuvulleen on jo sinällään yhden elokuvan arvoinen aihe. Kultainen nainen pohtii lisäksi onnistuneesti pakkolähtemisen haavoja ja jälkeenjääneitä läheisiä kohtaan kohdistuvaa syyllisyyttä. Elokuva on saanut yllättävänkin kyynisiä kommentteja harkitun tarkoituksenmukaisesta ja alleviivaavasta draaman kaarestaan. Tottahan elokuvassa pyöritellään tunnetiloja ja kuvastoa, joka on tuttua sadoista vastaavista natsiajan hirveyksiä käsittelevistä tarinoista. Allekirjoittanut koki lähtemisen taakan ja sitä seuraavan katkeruuden käsittelyn onnistuneena. Kahdessa aikatasossa etenevän tarinan historian tapahtumia taustoittavat kohtaukset on toteutettu huolella ja harkitusti. Epätoivoinen pakokohtaus, jossa päähenkilö karkaa natsien kynsistä muille maille, on jännityselokuvankin mittakaavassa sähköinen hetki. Natsiajan kohtauksissa puhutaan selvää ja oikeaoppista saksaa, ei Hollywood-väännettyä mongerrusta. Laatu ja paneutuminen ovat silmiinpistävää.
Vaikka tarinan lopputuloksen voi tarkistaa nopeasti googlettamalla, elokuvaan on saatu salapoliisimaista jännitystä ja sujuvasti etenevän draaman tuntua. Itävaltalaisia juuria omaava juristi (Ryan Reynolds) lähtee hankkeeseen mukaan, aluksi miljoonat ja oma etu mielessä. Itävallan reissun aikana palauttamisesta tulee nuorelle itävaltalais-amerikkalaiselle elämää suurempi asia. Pakkomielle. Sovituksen välikappale. Hanke etenee huonosti Itävallassa. Elokuvan piirtämä kuva maasta on jäykkä ja sisäänpäin kääntynyt. Porsaanreiän avulla juttua viedään eteenpäin Amerikassa. Omaisuuden palauttamisesta tehdään yksilön oikeutta sivuava kysymys. Itävallassa vedotaan taas natsimenneisyyden taakkaan.
Curtis luottaa rauhalliseen ja arvokkaaseen etenemistapaan. Elokuvallisessa ilmaisussa ei nähdä irtiottoja mutta leikkaus on toteutettu sujuvan saumattomasti. Historialliset katkelmat lomittuvat välähdyksinä ja elokuvan edetessä muistikuvat saavat innoitusta todellisista kohteista päähenkilön entisessä kotimaassa. Oikeussalivaiheen aikana elokuva jähmettyy mutta kokonaisuutena tarinan kuljetus on nautittavan mutkatona. Helen Mirren on mainio. Ryan Reynolds asettuu suosiolla takavasemmalle mutta elokuvat aikana hahmosta kehittyy lannistumaton saksalaisen täsmällisyyden perikuva. Taustalla nähdään lukuisia onnistuneita sivuosia. Pääkaksikon sympaattisen sarkastisesta matkasta tulee eittämättä mieleen Stephen Frearsin Philomena. Hillityn harkittu Kultainen nainen ottaa esille tärkeitä asioita nykypäivän pakolaiskriisin keskellä. Elokuva ei tee hyvässä mielessä itsestään suurta numeroa.
Kultainen nainen vuokrattavissa Elisa Viihteessä.
