Brittiläinen aggressiomylly Krokodil ei ole sukua samannimiselle muuntohuumeelle, vaikkakin laulu-ja soitinyhtye Krokodil on hyvinkin tyly ja päällekäyvä tuttavuus. Bändistä löytyy kokemusta orkestereista kuten Cry For Silence, Hexes, Gallows ja SikTh eli edellämainituilla ennusmerkeillä luvassa on hardcore/aggressiometallipyöritystä. Cry For Silence -hahmo Alessandro Venturella on yhdistetty myös Slipknotin miehistöön.
Krokodil on tyly ja aggressiivinen mutta samalla oman tyylilajinsa puitteissa vivahteikas orkesteri. Alavireinen ja terävä kitarariffi vie ajatuksia modernin groove metallin suuntaan. Toisaalta hardcoreen johtaa selkeitä suuntaviivoja kuten myös Isis-tyyppiseen tunnelmointiin. Krokodilin soundista voi löytää viitteitä orkestereista kuten Mastodon, Chimaira, Cancer Bats, Isis ja Converge. Osin materiaali on kuin Cancer Bats paahtaisi Chimaira-covereita. Convergen ja Isisin epäpyhä liitto on myös hauska mielleyhtymä.
Vokaaleissa on reilusti corea, nimenomaan hardcorea eikä metalcoren korville lyövää kiljumista. Kitarasoundi on tyly ja päällekäyvä, rumpujen on tarkoitus lyödä niitti otsaan. Suoraviivaista viha-aggressiomyllytystä tarjoaa erityisesti levyn avaava Shatter, jonka kitarasoundista pääsee heti jyvälle – nyt tylytetään ja raskaalla kouralla! Borcelain bones tyrkkää ilmoille tiukimman viha-annoksen. Vastapainona vihahuudoille bändillä on heittää taskustaan jopa post-punk -henkistä huminaa tarjoileva ja Isis-henkistä maisemaa kartoittava The Collapse. Tosin kertissä mennään jo sludge-metallisti Baronessin tontille. Sun rides saa mukavaa lisäväriä Biffy Clyro-Simon Neilin vierailevasta vokaalisuorituksesta. Mutta, jos puhutaan silkasta tylyttämisestä ja väkivaltaisesta yhteenotosta, Sobek-niminen tuokio tekee homman hartaasti ja tyylillä.
Krokodil on jo ehditty nostaa jonkinlaiseksi ”semi-superbändiksi”. Ja mikä ettei, orkesterilla on palaset mukavasti kohdallaan. Monipuolinen aggresssiopurkaus ei luovu missään vaiheessa ankarasta luonteestaan vaikka välillä seikkaillaan murheen joutomailla. Krokodil hallitsee synkän trippailun mutta erityisesti bändiltä sujuu, ei niin nopeavauhtinen, äärimmäinen tylytys.
