Kristiina Vuori lukeutuu Suomen rakastetuimpiin historiaviihteen kirjoittajiin. Hänen kymmenes romaaninsa Samettiin kätketty julkaistiin lokakuussa. Mesta.net haastatteli kirjailijaa sähköpostin välityksellä.
Hei. Millaista lukijapalautetta olet saanut Samettiin kätketty (Tammi) –romaanistasi?
Kristiina Vuori: Aivan ihanaa! Moni pitää Samettiin kätkettyä parhaana kirjanani tähän mennessä, joten olettaisin kehittyneeni kirjoittajana ja sehän on aina pyrkimyskin, haastaa itseäni. Samettiin kätketty on nostattanut myös monia ajatuksia naisten asemasta, kauhisteluakin ja juuri niin tulee ollakin. Historia kertoo meille, miten olemme muuttuneet vai olemmeko?
Samettiin kätketty on tositapahtumien innoittama historiaromaani, joka sijoittuu 1640-luvun Turkuun. Mysteerillinen tarina kietoutuu kielletyn suhteen ja sen seurauksien ympärille. Synkkä tarina kuljettaa samalla lukijansa historian siivillä sen aikaiseen Suomeen. Ammensit kirjaan materiaalia oikeuspöytäkirjoista, ja kirjan teossa oli mukana historiatarkastaja. Millaisiin pysäyttäviin asioihin törmäsit kirjaa tehdessä?
En mitenkään tyrmistynyt tai kauhistunut, koska tämä on tosiaan jo kymmenes kirjani, joten menneisyyden epätasa-arvo oli minulle tuttua. Se, mikä pääsi yllättämään, oli että vielä 1600 ja 1700 -luvullakin aviottomat lapset eivät olleet este sille, etteikö nainen olisi päässyt naimisiin tai saanut vaikkapa kätilön varsin kunnioitettua virkaa. Kyse oli aina maineesta. Jos oli hyvä maine, lehtolapsistakin selvisi. Pääasia, että lapset olivat selvästi tulosta suhteesta, josta olisi voinut jossakin vaiheessa tulla aviosuhde. Monen miehen kanssa yhtä aikaa pörräävä nainen olikin sitten ihan eri juttu ja jos maineen menetti kerran, sitä sai hyvin harvoin enää takaisin.
Sinua pidetään yhtenä Suomen parhaana historiaviihteen kirjoittajana. Miten päädyit historiallisen romaanin pariin ja mikä siinä sinua viehättää?
Historialliset romaanit olivat jo lapsena lempilukemistani ja siten oli ihan kysymättä selvää, että tarttuessani kynään, kirjoitin tarinoita menneisyydestä. Mitä pidemmälle menneisyyteen mentiin, sitä kauemmas pääsin arjesta, jota usein pidin kovin tylsänsä ja tavanomaisena. Olin lukutoukka ja kirjat olivat usein todellisuuspakoa ja totta kai ruokin niiden avulla myös romantiikannälkääni. Peruskoulussa en oikein syttynyt historiasta, mutta kun luin Annemarie Selinkon Désirée -romaanin tajusin, että kirjojen kautta voi oppia historiasta paljon kiinnostavammin ja mieleenpainuvammin kuin koulukirjoista. Tietysti täytyy muistaa, että romaanit ovat fiktiota, mutta niiden innostavuutta ei voi kieltää. Ihmiset ovat aina kertoneet tarinoita ja satuja viihdyttääkseen ja opettaakseen. Sitä minäkin teen omalla tavallani, kerron viihteellisen tarinan, jonka voi lukea monella tasolla. Joku poimii pelkän romanssin, toinen lukee syvemmältä jääden miettimään neljänsadan vuoden takaisia lakeja ja yhteiskuntaa.
Jätit nelikymppisenä yritysmaailman ja vaihdoit alaa. Esikoisromaanistasi Näkijän tytär tuli vuoden 2012 myydyin esikoisteos. Mistä sai rohkeutta ja kannustusta suureen elämänmuutokseen?
Luulen, että kyse oli puhtaasti siitä, että olin valmis muutokselle. Jos en olisi heittäytynyt vapaaksi kirjailijaksi, olisin joka tapauksessa muuttanut vähintääkin työpaikkaa, luultavasti opiskellut uuden ammatinkin. Ikäkriisi puuskutti niskaan ja pakotti miettimään, mitä haluaisin tehdä elämäni toisella puoliskolla. Kun tajusin, että tekstejäni pidettiin julkaisemisenarvoisina, valinta oli helppo vaikkakaan ei peloton. Onhan se nyt aivan eri asia saada tietyn suuruinen palkka kerran kuussa kuin pari kertaa vuodessa vallankin, kun summastakaan ei ole aina hajuakaan. Kyllä se oli melkoinen kulttuurishokki, niin sanoakseni.
Mikä on ollut ihaninta ja haastavinta vapaan kirjailijan työssä?
No, tietysti se, että lempiharrastuksesta tuli ammatti. Ja heti voi perään todeta, että se on myös kauheinta, koska harrastaa voi ilman stressiä ja odotuksia ja silloin kirjoittaminen on monesti silkkaa naurua ja ilotulitusta, nautintoa. Mutta kun kirjoittaa saadakseen kaupasta leipää ja asuntolainan maksettua, tajuaa, että kirja syntyy vain istumalihaksien avulla, kirjoittamalla. Se on todellakin työtä ja aina siitä ei osaa nauttia, kun kalenteri juoksee säälittä eteenpäin kohti deadlinea ja kursori vilkuttaa haastavasti silmää läppärin tyhjältä ruudulta. Mutta onneksi intohimo kirjoittamiseen aina lopulta voittaa ja kaikki muu unohtuu, vain tarina ja sen henkilöt jäävät.
Millainen lukija itse olet? Mitkä kirjat ovat sykähdyttäneet sinua viimeksi?
Luen laidasta laitaan. Dekkareita, fantasiaa, kauhua ja työni puolesta tietysti paljon tietokirjoja. Kuulokkeissa kuuntelen elämänkertoja ja romantiikkaa. Viimeksi kuuntelin Anna-Liisa Haavikon Kaari Utrion elämänkerran. Siinä avautui koko elämän tilkkutäkki laidasta laitaan: kirjoittaminen, perhe-elämä, politiikka, Suomen historia. Erittäin hyvä! Tällä hetkellä luen Liisa Lagerstamin teosta Laukon herra. Se on todella mielenkiintoinen lukumatka 1600-luvun kartanonherran elämään.
Kiitos haastattelusta! Kerrotko vielä lopuksi, miten kirjailijan urasi jatkuu tästä?
Tällä hetkellä kirjoitan uutta historiaromaania 1600-luvulta, joka ilmestynee vuoden 2022 syyskuussa. Allekirjoitin siitä itseasiassa juuri tänään kustannussopimuksen Tammen kanssa. Se kertoo äidin ja tyttären tarinan ja kuten ennenkin, kirja pohjautuu todellisiin historiallisiin henkilöihin. Ensi vuonna minulta ilmestyy myös toinen romaani, eräänlainen chick lit -tarina, jossa palataan 1980-luvulle.
Kuva: Veikko Somerpuro
Samettiin kätketty äänikirjana ja e-kirjana. Kuuntele tai lue näyte. Kirja sisältyy myös Elisa Kirja kuukausitilaukseen, jolla nautit ääni- ja e-kirjoista rajattomasti niin paljon kuin haluat
Kuva: Veikko Somerpuro
