Elokuvakriitikko J.K. Silvennoinen valitsi Elisa Viihteen tarjonnasta kuusi suosikkiaan luontodokumenttielokuvista.
Planeettamme Maa | 2007 | 1 h 35 min
BBC:n vuosikymmenten vankka kokemus luontoelokuvien saralla sai arvoisensa teknisen toteutuksen vuonna 2006 kymmenosaisessa televisiosarjassa Planeettamme Maa (Planet Earth). Kymmenet kuvausryhmät taltioivat teräväpiirtoaineistoa vuosien ajan kaikilla mantereilla, ja lopputuloksena oli kenties kaikkien aikojen komein luontosarja. Planeettamme Maa -elokuva on koottu sarjaa varten kuvatusta materiaalista. Puolentoista tunnin rajauksen vuoksi siinä keskitytään kolmeen eläinperheeseen: jääkarhuihin, ryhävalaisiin ja elefantteihin. David Attenborough’n legendaarinen ääni on korvattu elokuvaversiossa Patrick Stewartilla, mutta muun muassa sukelluksissa sekä helikopteri- ja lentokoneajoin toteutetut kuvaustekniikan taidonnäytteet ovat taattua laatua.
Sharkwater| 2006 | 1 h 25 min
Sharkwater ei kuvaa perinteisten luontodokumentin tavoin haiden käyttäytymistä ja elämää vaan ajautumista sukupuuton partaalle. 400 miljoonaa vuotta maailman merissä saalistanutta kalaa ei esitetä myyttisenä ja vaarallisena petona vaan avuttomana uhrina, jonka planeetan vaarallisin peto, ihminen, on ajanut ahtaalle. Dokumentit esittämät faktat ovat karuja: viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana on tuhottu 90 prosenttia haikannasta ja pelkästään dokumentin aikana tapetaan 150 000 haita. Rob Stewartin kuvaaman dokumentin draamankaari rakentuu hänen uhkarohkeista yrityksistään puuttua haiden salakalastukseen. Sharkwater tuo esiin hain ryöstökalastuksen epäeettisyyden ja sen, kuinka rikollisjärjestöjen haltuun miljardibisnes on ajamassa koko merten ekosysteemin katastrofin äärelle. Temaattisesti ja tyylillisesti dokumentti on sukua Blackfishille (2013) ja The Covelle (2009).
Sademetsän tarina| 2013 | 1 h 15 min
Dokumentin ja fiktion rajoilla liikkuneesta Pingviinien matkasta (2005) Oscarilla palkitun Luc Jacquetin ohjaama ja käsikirjoittama Sademetsän tarina on komea sukellus trooppisen viidakon syvyyksiin. Kasvitieteilijän Francis Hallén opastuksella tutustutaan puiden elämänkaareen ja samalla sademetsien ekosysteemin monimuotoisuuteen. Kuvaus liikkuu niin mikro- kuin makrotasolla siirtyessään pienten hyönteisten näkökulmasta ilmakuviin. Hallén piirrokset ja animaatio sulautuvat kokonaisuuteen toimivasti.
Metsän tarina| 2012 | 1 h 15 min
Metsän tarinan pääkuvaajat Hannu Siitonen ja Mikko Pöllänen työskentelivät elokuvaa varten yli neljän vuoden ajan. Korvissa värjöttelystä syntyi yli 20 tuntia esileikattua materiaalia, jonka parissa leikkaaja Kim Saarniluoto pakersi puolestaan puolitoista vuotta. Runsauden pulasta on parsittu suomalaisesta aarniometsästä ja sen monimuotoisesta elämästä kertova elokuva. Nykyluontodokumenteille tyypillisten yhtenäisen ”juonellisen tarinan” ja eläinten inhimillistämisen sijaan se on kollaasimainen kokoelma luontokuvia, joihin yhtenäisyyttä ja kronologisuuden tuntua tuo vuodenaikojen vaihtuminen. Kertojaääni ei keskity biologisiin faktoihin vaan kuvaa vanhoja pakanallisista uskomuksista. Taikauskon sijaan korostuu kuitenkin entisaikojen ihmisten läheinen ja kunnioittava suhde luontoon.
Järven tarina| 2016 | 1 h 16 min
Järven tarina on jatkoa Metsän tarinalle (2012). Kerrontatapa, jossa vanhat uskomukset ja tarut yhdistyvät luonnon kiertokulkuun, on säilytetty samana, vaikka metsän siimeksen sijaan on sukellettu vedenhaltijoiden maailmaan. 600 kuvauspäivää, huipputekniikka ja maan parhaat kuvaajat ovat tallentaneet vuodenaikojen vaihtumista vesistöissämme ja niiden äärellä. Dokumentin värimaailmaa rikkoo mielikuvaa humuspitoisista, sumeista vesistöistämme. Etenkin Suomen suurimmalla lähdealtaalla Hollolassa kuvatuissa kohtauksissa turkoosi vesi ja siihen siivilöityvä auringonvalo tuovat mieleen huomattavasti trooppisemmat maailmankolkat. Parhaita ovat hetket, joissa kertojaääni hiljenee ja pelkät kuvat puhuvat, kuten kohtauksessa, jossa sinisiipi näyttäisi kiusaavan saimaannorppaa.
Ei pelkkää hunajaa| 2012 | 1 h 31 min
Mehiläisiä on tarhattu tuhansia vuosia hunajan takia, mutta Ei pelkkää hunajaa muistuttaa, että mehiläisen tärkein tehtävä on pölytys ja hunaja pelkkä sivutuote. Taitavasti rakennettu dokumentti kuvaa mehiläistenhoitoa kahdesta näkökulmasta: pienimuotoisen maatiaismehiläisten kasvattajan idyllisessä sveitsiläiskylässä ja yhdysvaltalaisen tehoteollisuustarhauksen. Dokumentissa pohditaan merkitystä, joka tarhamehiläisten kantojen romahtamisella ja mehiläisten joukkokadolla on koko ihmiskunnan tulevaisuudelle. Mehiläisten kautta avautuu myös laajempi yhteiskunnallinen, luonnon alistamiseen ja tehotuotantoon kohdistuva kritiikki.
J.K. SILVENNOINEN
Kaikki luontoelokuvat ovat katsottaviss Elisa Viihteen Aitio -ohjelmakirjastosta tai vuokraamosta
