Elokuvakriitikko J.K. Silvennoinen valitsi Elisa Viihteen tarjonnasta viisi halloween-teemaan sopivaa kauhuelokuvaa.
Halloween – naamioiden yö. Ohjaus: John Carpenter. 87 min. 1978.
Jos halloweeniksi pitäisi antaa vain yksi elokuvasuositus, tehtävä olisi helppo. John Carpenterin Halloween on klassikko, joka kuuluu pyhäinpäivän aattoon kuin Edvin Laineen Tuntematon sotilas itsenäisyyspäivään. Minibudjetin tunnelmallinen slasher muistetaan muun muassa Carpenterin säveltämästä pianoteemasta sekä elokuvahistorian ikonisimpien pahisten joukkoon kuuluvan Michael Myersin esittelystä. Elokuvan menestys on (toistaiseksi) poikinut yhdeksän jatko-osaa tai uudelleenfilmatisointia, mutta sen perintö säteilee lukemattomissa muissakin kauhuelokuvissa.
Kirottu. Ohjaaja: James Wan. 111 min. K16. 2013.
Tutuista aineksistaan huolimatta Kirottu on tyylikäs ja toimiva kauhuelokuva, mikä näin vakavahenkisellä otteella on melkoinen suoritus; viime vuosina yhtä viihdyttävä lopputulos on saavutettu yleensä parodisuuden avulla. Tunnelma säilyy läpi elokuvan ilman turhia säikyttelyjä ja tietokonetehosteita – taustalla erottuu aito 1970-luvun henki. Varsinaisia kauhunäkyjä annostellaan säästeliäästi, eikä niiden ennakointi ole tavanomaisen helppoa. On huomionarvoista, ettei korkeahko ikäraja perustu alastomuuteen tai väkivaltaan vaan silkkaan ahdistavuuteen. Kirottu ei keksi kauhuelokuvaa uudelleen, mutta kaiken minkä se tekee, se tekee hyvin.
The Witch. Ohjaus: Robert Eggers. 93 min. 2015.
Käsikirjoittaja-ohjaaja Robert Eggersin The Witch kuuluu viime vuosien hienoimiin kauhuelouviin. Se kuvaa taitavasti ahdistuksen ja pelon kasvua vainoharhaisuudeksi, ja ulkoisen pahan sijaan keskeisempää on perheen luhistuminen sisältäpäin. Pikemminkin kuin muista kauhuelokuvista Eggers on ottanut vaikutteita kansantaruista, saduista, noitaoikeudenkäynneistä ja Jobin kirjasta. Yliluonnolliset viitteet ovat unenomaisia ja jättävät varaa tulkinnoille. The Witchia voi suositella myös muille kuin kauhuelokuvien ystäville.
Lights Out. Ohjaus: David F. Sandberg. 81 min. K16. 2016.
David F. Sandbergin Lights Out pohjautuu hänen vuonna 2013 Youtubessa julkaisemaansa lyhytelokuvaan, joka kertoo pimeässä asuvasta mutta valojen syttyessä katoavasta olennosta. Idea, joka toimii kahden minuutin mitassa, ei automaattisesti kannattele kokonaista elokuvaa. Kokonaisuus on kuitenkin onnistuttu pitämään sopivan tiiviinä ja konstailemattomana myös pidemmässä muodossa. Sandbergin esikuvat ovat selkeästi 2000-luvun kauhussa, mutta muutamilla oivalluksilla hänen ohjauksensa nousee selvästi keskitason yläpuolelle. Vaikka ideassa on paljon samaa kuin The Othersissa (2001), on Lights Out trillerimäisyyden sijaan selkeämpi ja suoraviivaisempi kauhutarina. Etenkin erilaisia valonlähteitä ja pimeyttä hyödynnetään nokkelasti.
Get out. Ohjaus: Jordan Peele. 104 min. K16. 2017.
Jo Get Outin avauskohtaus, jossa musta mies kulkee läpi esikaupunkialueen, murtaa kauhuelokuvien perinteisiä asetelmia. Rotukysymyksiin liittyvä satiirisuus vahvistuu elokuvan edetessä naureskellessaan koulutetun valkoisen keskiluokan ”liberaalille rasismille” ja muistuttaessaan Amerikan synkästä historiasta. Elokuva toimii monella tasolla, eikä latistu pelkäksi poliittiseksi kannanotoksi. Teknisesti ja kerronnallisesti se on niin varmaotteinen, että on vaikea uskoa sitä minibudjetin esikoisohjaukseksi. Erityisen ihailtavaa on Jordan Peelen kyky rakentaa kauhun ja vierauden tunne mainoskuvamaiseen idylliin. Älykäs käsikirjoitus tarjoaa jatkuvia yllätyksiä, jotka eivät ole ennalta nähtävissä.
J.K. SILVENNOINEN
