Kotiteollisuuden 15. albumi on pyörinyt kuuntelussa jo hyvän tovin. Mikäs siinä, Vieraan Vallan Aurinko on tuttu kaveri, joka hieman putkiaivoisesti jatkaa tutuksi kokemaansa arkea. Kotiteollisuus ei poistu mukavuusalueeltaan. Hynysen uuden rakkauden kuohut eivät heiluta kokonaisuutta. Päinvastoin, välillä Hynysen teksteistä löytyy tahallisen tuntuista taantumista ikiaikaiselle viina, pillu ja elämän hukatut valttikortit -linjalle. Tekeekö Hynynen sen tahallaan, tökeröitä kielikuvia tekstin joukkoon ihan vain kettuilumielessä?
Edelliseen Kruuna/Klaava -albumiin verrattuna Kotiteollisuus ottaa hienoisen taka-askeleen. Bändi ei uskalla/halua keventää. Kruuna/Klaava antoi viitteitä mutta Vieraan Vallan Aurinko pyyhkii naamat peruslukemille. Hienoinen suun virne vaihtuu alaspäin kurottavaksi viivaksi.
Hynynen on jo vuosia tuonut esille Tanskan mahtiorkesterin D.A.D:n nimeä. Ja nimenomaan, sitä D.A.D:ta toivoisi löytyvät reilummin myös Kotiteollisuuden ulosannista. Ilmavuutta tukevaan paalutukseen. Tuoreella levyllä viisujen pituudet ovat karanneet käsistä. Albumilta löytyy useampi viiden minuutin rajapyykkiä pilkkanaan pitävä musiikkiteos. Turhaan. Onneksi sävelkynästä on irronnut reippaita ralleja.Tekstien suhteen omasta kuormasta lainaaminen käy raskaaksi. Olisihan se helpompaa laulaa vaikka zombielauman verikekkereistä tai salamasodan panssarivaunukeskityksestä – Kotiteollisuuden korttipakasta tuntuu löytyvän turhankin tutunoloisia ässäpareja.
Pahuus ja viha on levyn aaaarrrrrggggg-jyystöä parhaasta päästä. Lekalla päähän ja taju piippuhyllylle. Ruumiinvalvojaiset on ilmavampi, D ja A ja D. Tekstissä on sarvia ja hampaita. Varjoihmiset saa väriä kosketinsoittimesta. Kertosäe lienee albumin tarttuvinta kolmannesta. Mariaanien hauta jää tehokuuntelussa skip-näppäimen alle. Verta, luuta ja lihaa on levyn paras tai ainakin pirun kova. Hynysen tekstissä on routaa ja loskaa eikä bändin rupisessa alakuloangstissa ole mitään vikaa. Sinkkubiisi Viinamäki toimii kertosäkeen voimin ja tietynlainen ”routa ei lopu” -asenne sopii Kotiteollisuuden kylkeen kuin pakkanen Suomen alkukesään. Samat sanat voi vuodattaa Vainharha -siivun kohdalla. Syöt, juot ja kuolet pois luottaa jälleen astetta ilmavampaan soundiin – tehokas ja karu, olkoon kiekon toinen suurista valopilkuista. Kaiken valtias ja Maanalaiset jäävät edellisten jalkoihin ja kiekon nimibiisi katoaa eeppisen tajunnanvirran mukana kauas pois.
Kotiteollisuus on luonut itsestään formaatin, joka sopii mainiosti härmäläiseen harmauteen. Vahva formaatti on vahvuus, heikkous, perisynti ja viimeinen naula – samassa lauseessa. Mutta kansastahan se on kiinni. Kansa tykkää, yhä. Jos ei ole keikkaa ja kuulijoita, silloin on pakko uudistua tai iskeä lapio maahan. Allekirjoittanut odottaa yhä D.A.D:n vahvempaa herätysiskua Kotiteollisuuden olemukseen.
J.A.Kaunisto
