Kotimaisessa jännityskomediassa Valkoisen neilikan velho taikuri alkaa selvittää kirjeiden varastamisesta syntyvää rikosvyyhtiä. Vuonna 1945 ensi-illan saanut elokuva perustuu Simo Penttilän käsikirjoitukseen.
Elokuvan kompastuskiveksi muodostui juurikin sekava käsikirjoitus. Aamulehden kriitikko Olavi Vesterdahl totesi, että Valkoisen neilikan velhossa varmaan vain harva katselija pysyy koko ajan kiinteästi juonen mukana ja monelle jäänee lopullisestikin useita ’pimeitä kohtia.
Myös Yle totesi elokuvan esittelyssä, että monimutkainen juoni voi kadota katsojalta, ellei ole tarkkana.
Hufvudstadsbladetin elokuvakriitikko Hans Kutterin tiivisti aikalaisarviot todeten: ”Lyhyesti sanottuna erinomainen filmi – jos sisällöstä olisi ymmärtänyt jotakin”.
Asia kävi ilmi jo elokuvan leikkausvaiheessa, kun ohjaaja Ilmari Unho kuvasi ”pakon saattelemana” lyhyen lisäkohdan filmiin. Sekavaan juoneen kiinnitti huomiota myös pääosan esittäjä Hilkka Helinä.
Elokuvan yleisömenestys oli heikko ja se jäi Suomi-Filmin viimeiseksi Simo Penttilä -elokuvaksi.
