Juhannuksen viettoon sijoittuva kotimainen draamakomedia Elämä on juhla on noussut toiseksi vuokratuimmaksi elokuvaksi Elisa Viihteessä ja Telia Playssa.
Syyskuussa ensi-iltansa saanut draamakomeda sai elokuvateattereissa 26 000 katsojaa, joten sen menestystä voi pitää hienoisena yllätyksenä. Mesta.netin J.A. Kaunisto arvosteli Pirjo Longan ja Aamu Milonoffin tähdittämän elokuvan.
Tia Kouvon ohjaama Mummola rusikoi pari vuotta sitten perinteisen suomalaisen perhejoulun niin tylysti, ettei jouluelokuvan katsominen ole enää sama asia. Ulla Heikkilän ohjaama Elämä on juhla on vähällä tehdä saman karhunpalveluksen toiselle kotimaiselle ”pyhälle” juhlalle eli juhannukselle. Aivan vastaavaan tylytykseen Heikkilän elokuva ei intoudu, vaikka kaikki ainekset varsinaiseen yöttömän yön surumarssiin on olemassa. Surumielinen, kadoksissa olevien kipeiden perhesuhteiden ja menetetyn eilisen tutkielma onnistuu repimään auki haavoja mahdollisimman kauniissa ja tunnelmallisissa kulisseissa.
Tarinan henkilöhahmoille on yhteistä näköalattomuus ja tulevaisuuden suunnan puute. Henkilöhahmot ovat juuttuneet oman kuplansa sisään, josta on vaikea löytää ulos ilman perusteellista ryhtiliikettä. Hannele (Pirjo Lonka) Ja Otso (Jani Volanen) ovat tulleet Nauvoon ravintolan perässä, mutta ravintolan ja unelman kuoltua konkurssissa, seuraava ”ruumis” oli Otson psyyke. Masentuneen perheenpään mukana koko perheen dynamiikka muuttui ”karhuisä sairastaa” -syndrooman pakkotoistoksi päivästä toiseen. Vaimo löytää hyväksyntää ja seksiä naapurista ja perheen nuorten oireilu saa hienovaraisempia ilmenemismuotoja. Tytöistä vanhempi Selma (Aamu Milanoff) on vihainen kaikille ja suhdehapuilu saarelle isänsä perässä saapuvan Artun (Bruno Baer) kanssa on kuoppainen mutta samalla elokuvan ainoa lämmin suhde. Jussi Vatasen esittämä entinen Idols-tähti Samppa on jumittanut menneen maineen muisteluun eikä muillakaan kuvissa näkyvillä nauvolaisilla ole onnesta otteessaan sen suurempaa palaa.
Elokuvan kantavana teemana seurataan katkerasti masentuneen Otson ja Hannelen näköalatonta pyristelyä. Jani Volasen esittämä Otso on vakuuttava hymytön mörrimöykky, jonka masennuksessa rypeminen menee välillä jo huumorin puolelle. Pirjo Lonka tekee pienillä eleillä varmaa jälkeä ja Lonka on ehdottomasti elokuvan vahvin suorittaja. Myös Selman roolihahmo on monisyinen mutta osittain kovin kaavamainen. Nuoret kasvot Aamu Milanoff ja Bruno Baer nähtiin myös ohjaajan edellisessä elokuvassa Eden. Jussi Vatasen esittämä tuuliajolla oleva Idols-tähdenlento on surullinen mutta kliseinen hahmo, eikä Sampan ja Bruno Baerin esittämän Artun isä-poika -suhteesta saada paria välähdystä enempää irti. Tommi Eronen Nauvon virallisena sonnina ja naistennaurattajana toimii roolissaan kiitettävästi mutta hampaattomasti. Jos Pirjo Lonka pitää karismallaan tarinaa pystyssä, Ulla Tapanisen Marjukka on elokuvan sympaattisin hahmo. Marjukka on henkilöhahmoista ainoa, joka onnistuu pysyttelemään arjen perhedraamailun yläpuolella lähes puolueettoman tarkkailijan roolissa.
Elämä on juhla sekoittaa sopivissa mittasuhteissa draamaa ja tragikomediaa. Ilmoille heitetään tärkeitä teemoja, joista väännetään muutamia onnistuneita kohtauksia ja alleviivattuja huomioita. Kokonaisuus kärsii kuitenkin liiallisista sivupoluista ja tärkeitä teemoja jätetään harmittavasti ilmaan. Varsinkin Idols-Samppa jää tarinan kannalta sivurooliin eikä Otson ja Hannelen parisuhteen mustaa aukkoa raapaista kuin pinnasta. Tarinan surumielinen näköalattomuus toimii kuitenkin mielenkiintoisen ristiriitaisena Nauvon upeiden maisemien ja juhannuskiimaa elävien kesäihmisten keskellä. Juhannusta vietetään vaikka hampaat irvessä ja hauskaa pidetään sydän verta itkien.
Teksti: J.A. Kaunisto. Kuvat: Sami Kuokkanen
Elämä on juhla on vuokrattavissa muun muassa Elisa Viihteestä.
