Kirjailija Kristiina Vuori kirjoittaa romaaneja Suomen keskiajalta. Hän on julkaissut neljä historiallista romaania, joista uusin Neidonpaula ilmestyi keväällä.
Kristiina Vuori hakeutui jo lapsena historiallisten tarinoiden äärelle. Yläasteikäisenä alkanut pöytälaatikkokirjoittaminen lopahti, kun työura ja arjen kiireet veivät ajan. Vuori työskenteli yli kaksikymmentä vuotta viestintä- ja markkinointitehtävissä. Täyttäessään 40 vuotta hän ymmärsi, ettei hän halua jäädä eläkkeelle yritysmaailmasta.
Idea historiallisesta romaanista muhi mielessä yli kolmekymmentä vuotta, kunnes tuli aika tehdä haaveista totta.
Kirjailijan uralle tuli salama-alku, kun Vuoren vuonna 2012 ilmestynyt esikoisromaani Näkijän tytär myi 30 000 kappaletta. Teos oli ilmestymisvuotensa myydyin esikoiskirja.
Esikoisen vastaanotto oli iloinen ja odottamatonkin yllätys, vaikka suomalaiset lukijat rakastavat maansa historiaa ja ovat siitä kiinnostuneita. Vuori oli suunnitellut kirjoittavansa päivätyönsä ohessa, mutta esikoisromaanin menestys mahdollisti hänen jäädä vapaaksi kirjailijaksi vuonna 2013.
Kaikki Vuoren romaanit ovat olleet itsenäisiä teoksia.
Yksi romaani vaatii valmistuakseen noin vuoden päivät. Usein edellinen käsikirjoitus on yhä kesken, kun hän jo aloittaa uuden tarinan muistiinpanoja.
Antoisinta kirjailijan työssä on hänen mukaan vapaus.
– En katso kelloa, kun työskentelen vaan tehdyn työn eli tekstiliuskojen määrää. Siten työpäiväni heittelehtivät neljästä tunnista kymmeneen, toisinaan paahdan töitä jopa ympäri vuorokauden, jos inspiraatio on päällä tai painopäivä lähestyy. On hienoa, että voin itse päättää mitkä viisi päivää viikostani ovat kirjoituspäiviä ja mitkä vietän vapaalla, toteaa Vuori.
Haastavinta on puolestaan työn ja vapaa-ajan erottaminen toisistaan.
– Teen töitä kotona, missä minulla on työhuone. Kun työ on koko ajan läsnä, vain seinän takana, heti naapurihuoneessa, huomaan usein ”olevani töissä” silloinkin, kun pitäisi ottaa rennosti ja unohtaa toviksi kaikki käsikirjoitukseen liittyvä. Tämä on pakottanut minut muuttamaan tapojani esimeriksi lomailun suhteen. Enää en voi viettää lomiani kotosalla vaan minun on lähdettävä kokonaan uusiin ympyröihin, jotta en kantaisi työtä koko ajan mukanani. Siellä missä on läppäri, on aina myös kiusaus avata
keskeneräinen käsikirjoitus.
Historiallisten romaanien suosio on noussut viime vuosina. Vuori toteaa, että historiallisissa viihderomaaneissa on hyvin tiukat ”säännöt”, joita kirjailijan odotetaan noudattavan.
– On komea sankari, kaunis ja viaton sankaritar sekä vaikeudet, jotka erottavat heidät toisistaan. On onnellinen, ruusunpunainen loppu. Tätä kaikkea haluan rikkoa. Ehkä sankaripari ei aina saakaan toisiaan? Ehkä sankaritar onkin nainen, jonka luonne ei ole kaikkein miellyttävin? Ehkä sankarin haarniska ei olekaan täysin puhtoinen vaan hänellä on menneisyys, joka ei täysin kestä päivänvaloa? Haluan yllättää lukijan ja kirjoittaa sellaisia kirjoja, joiden loppu ei ole arvattavissa heti
ensimmäiseltä sivulta alkaen.
Vuori toivoo, että hänen kirjansa löytäisivät jatkossakin lukijansa, jotta työ vapaana kirjailijana säilyisi.
– Suurin haaveeni olisi jäädä eläkkeelle kirjailijan ammatista, eikä siis enää palata yritysmaailmaan jonkun firman palkkalistoille. Toki tekisin mielelläni myös muita kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen liittyviä töitä. Tällä hetkellä olen muun muassa menossa yhdeksi ohjaajaksi erääseen kirjoituspajaan ja samaten suunnitteilla on yhteistyöprojekti erään toisen kirjailijan kanssa.
Kristiina Vuoren teoksiin voi tutustua Elisa Kirjassa
Kuva: Pertti Nisonen
