Tietokirjailija Petteri Ala-Kivimäen kirjoittama Concierge – VIP-erikoismies -kirja avaa näköpaikan VIP-erikoispalveluja tarjoavan Jussi Lehtisen erikoiseen ammattiin ja luksuselämän kulisseihin, mutta samalla se on elämäkerta miehestä itsestään.
Jussi Lehtinen on omien sanojensa mukaan ”säätäjän säätäjä”. Hänen asiakkaansa ovat yleensä erittäin varakkaita. Lehtiselle soitetaan, kun jonkun täytyy huolehtia maailmantähdistä, liikemiehistä tai kuninkaallisista. Hän järjestää asiakkailleen erikoispalveluja, huolehtii heidän turvallisuudestaan ja järjestää huippukalliita juhlia. Toisinaan hän tekee ihan tavallisia asioita maksusta.
Concierge – VIP-erikoismies on koukuttavan elämänmakuinen, viihdyttävä ja syväluotaava lukukokemus. Viisikymppinen Jussi Lehtinen on elänyt värikkään elämän. Hän on nähnyt monenlaista niin ammatissaan kuin yksityiselämässään. Sen myötä kirja pursuaa hauskoja, mielenkiintoisia ja traagisiakin tarinoita.
Karu lapsuus
Lähtökohdat elämän polulle eivät olleet ruusuiset. Lehtinen varttui Tampereen Multisillan työläislähiössä. Äiti oli kiltti kukkakauppias, mutta isä kovasydäminen rikollinen, jolle vankilatkin tulivat tutuksi. Kontrasti lapsuudesta nykyhetkeen on melkoinen.
On pakko kysyä välillä itseltään kysymyksiä: Miten on mahdollista, että Tesoman ja Multisillan lähiöistä tuleva, lapsena pyörävarastossa mopon bensaa impannut ja lämmintä kaljaa lipittänyt jätkä voi opettaa monimiljonääreille, jopa miljardööreille, luksusta?
Miten on mahdollista, että tarkkailuluokan käynyt köyhän yh-perheen vesa, kouluttamaton ja lähes kielitaidoton tamperelainen pystyy tuottamaan sellaisia elämyksiä, että asiakas tai vieras, joka on matkustanut maapallon monta kertaa yksityiskoneella ympäri, sanoo, että ei ole tällaista palvelua ikinä kokenut”, Lehtinen pohtii kirjassaan.
Ammattiin päätyminen
Kirja kertoo vaikuttavalla tavalla, miten Lehtinen ajautui rikkaiden asianhoitajaksi. Se tapahtui pikkuhiljaa, sattumien, hyvän tuurin ja ennen kaikkea sinnikkään työnteon ja yrittämisen edesauttamana.
Lehtinen menestyi painijana. Hän kuului nuorten maajoukkueeseen ja tähtämessä olivat olympialaiset. Elämä sai uuden suunnan, kun hän sai tuurauskeikan vahtimestarina tamperelaisessa Rosendahlin yökerhossa. Rosendahlissa vallitsi korkeatasoisen palvelun kulttuuri, mikä heijastui työntekijöihin suoraan taloudellisesti. Mitä paremmin palvelit, sitä paremmin tienasit. Myöhemmin Jussi Lehtinen pyöritti firmaa, joka välitti portsareita ravintolaketjuille ympäri Suomea. Rahaa tuli säkkikaupalla ja sitä myös kulutettiin surutta. Kirjan mukaan talousasiat eivät ole koskaan olleet hänellä hallussa.
”Aluksi emme toimittaneet ravintoloiden narikka- ja tippirahoja pankin yösäilöön, vaan noudimme rahat itse eri puolelta Suomea kerran viikossa ja toimme ne junalla Tampereelle. Työntekijämme raahasivat kirjaimellisesti rahaa maakunnista. Rahat pakattiin matkalaukkuihin, ja voin kertoa, että Samsoniten muovinen lentolaukku täynnä rahaa painaa noin 40 kiloa.”
Ammatin kova vaatimustaso
Tapa, jolla Lehtinen suhtautuu työhönsä, tekee suuren vaikutuksen. Asiakkaan eteen tehdään kaikki ja vielä enemmän – joskus jopa liikaakin. Asiakkaiden palvelu vaatii usein röyhkeitäkin tekoja.
Lehtisen concierge-uran kansainvälinen ensi-ilta oli Saksan Garmisch-Partenkirchenissa 2011, alppihiihdon MM-kisoissa. Asiakas piti toimittaa ravintolaan, mutta välissä oli monta poliisien tiesulkua, koska kisa-alueella oli korkea-arvoisia valtiovieraita.
Olin tehnyt pitkään yhteistyötä Mersun kanssa ja saanut heiltä käyttöömme hienot mustat autot. Minä ja kolme työntekijääni olimme pukeutuneet yhtenäisiin mustiin pukuihin. Painin ja judon rutistamista korvistamme pilkistivät radionapit. Näytimme uskottavilta. Se riittää yllättävän monesti. Edesmenneen alakoulun rehtorini Kalevi Nummen opein aloin eläytyä rooliini korkean profiilin virallisena henkivartijana.
Lehtinen vilautti teettämäänsä käyntikorttia ja sai rynnäkkökiväärein varustellut saksalaispoliisit vakuuttuneiksi siitä, että luvat ovat kunnossa ja hänen kyydissään on korkean tason vieraita.
Perillä parkkipaikka oli täynnä mustia saksalaisia edustusautoja diplomaattikilvissä.
”Seisoimme Mersumme luona, kun viereemme lipui musta Audi A8. Siitä ponnahti napakasti oikeita poliitikkojen turvamiehiä, joista yksi aukaisi takaoven. Oli ihan hilkulla, että kasvoni olisivat kalvenneet. A8:n takapenkiltä nousi Angela Merkel, Saksan liittokansleri. Länsi-Euroopan merkittävin poliittinen päättäjä. Merkel oli puolentoista metrin päässä minusta ja meistä.
Merkelin turvamiehet katsoivat meitä nopeasti, tekivät analyysin ja tervehtivät kuin virkaveljiään. Nyökkäsimme takaisin, olimmehan politic securityn eliittiyksikkö. Moro, moro, mitä äijät. Kaulassani riippunut portsarifirman käyntikortti liikahti muutaman millin, kun heilautin päätäni. Nyt pokkana vain, pokkana vain, ajattelin.”
Suhtautuminen asiakkaisiin
Lehtinen ei välitä, ovatko hänen asiakkaansa maailmankuuluja vai paikallisia liha- ja sahtimestareita. Kirjan mukaan hänellä on ilmiömäinen kyky olla samanaikaisesti läsnä ja näkymättömissä.
”He kaikki ovat minulle samanarvoisia ihmisiä. Yleensä ihmiset, jotka ovat merkittäviä, kuuluisia tai joilla on kuuluisa sukunimi, ihastuvat siihen, että he eivät saa erityiskohtelua tai -huomiota, sillä heitä on aina kohdeltu eri tavalla kuin muita. He arvostavat huomaamatonta ja aitoa palvelua. Luulen, että heistä on mukavaa, kun heitä tervehtii ja lähestyy tasa-arvoisesti eikä heitä nosteta erikseen esille.”
Kurkistus kulisseihin
Kirja tarjoaa näkymän vauraiden ja merkittävien henkilöiden elämään. Lehtinen on huolehtinut korkea-arvoisista vieraista aina kuninkaallisista lähtien. Monesti se tarkoittaa sitä, että hotellin tai vierastalon huonekalujärjestystä muutetaan eikä ole tavatonta, että vierailla on mukanaan 50 matka-arkkua tai laukkua, vaikka he yöpyisivät vain yön tai pari.
”Arkuissa on se heidän kotinsa, makunsa ja mielitekonsa, aivan kuten Walesin prinssillä. He tuovat mukanaan omat astiat, maljakot, taulut, kirjat, petivaatteet, tarjoiluvadit, teekeittimet, kaasupolttimet ja niin edelleen. Jos isäntäpaikasta sattuisi puuttumaan jotain, niin ei hätää, heillä on oma. Näiden tavaroiden avulla protokollaorganisaatio muuttaa esimerkiksi hotellin nopeasti näiden tärkeiden vieraiden kodiksi.”
Lehtinen on huomannut, että monelle merkkihenkilölle tavalliset asiat nousevar arvoon arvaamattomaan.
”Yksityisyys ja tuntemattomuus ovat todellista luksusta. Joku kuningasperheen jäsen ei varmaan mitään muuta toivokaan kuin että saisi olla hetken ihan tavallinen ja rauhassa. Että saisikin mennä kauppaan, kaljalle tai parvekkeelle tupakalle ilman, että kukaan tunnistaisi.”
Koukuttavat tarinat työkeikoilta
Lehtinen on järjestänyt lukemattomia matkoja ja ollut mukana huolehtimassa asiakkaista ja vieraista joka puolella maailmaa, Lappia ja Amerikkaa myöten.
Yksi erikoisimmista työtehtävistäni conciergena on ollut arkisista arkisin asia eli vessan vetäminen. Se vetää jo sanattomaksi, sillä kyseinen wc sijaitsi ulkomailla.
”Eräällä paljon matkustavalla liikemiehellä oli asunto ulkomailla, ja hän tilasi minulta palvelun: voinko hakea asunnosta postin ja vetää samalla vessat, ettei ummehtunut tuoksu leviä sisälle? Lensin maahan, vuokrasin lentokentältä mukavan auton ja ajoin kyseiseen pikkukaupunkiin. Noukin asunnon postit, vedin vessat, laskin hanoista hieman vettä ja palasin Suomeen.”
Concierge – VIP-erikoismies on saatavilla e-kirjana ja Markus Niemen lukemana äänikirjana. Tutustu kirjaan Elisa Kirjassa.
Kuva: Lari Järnefelt
