Kirjailija Antti Heikkinen avaa uutuuskirjassaan huippusuosioon nousseen Vesterinen Yhtyeineen tarinan, jota ei ole koskaan aiemmin kerrottu seikkaperäisesti. Vesterinen yhtyeineen (Like) -nimeä kantava teos julkaistaan 19.9.
Kyseessä on selkeä bändikirja. Se kertaa yhtyeen tarinan alusta tähän päivään ja sen jokainen jäsen pääsee ääneen. Eniten ovat äänessä yhtyeen solisti Tero Vesterinen sekä musiikillinen johtaja, rumpali Teemu Jokinen.
Kymmenhenkinen Vesterinen Yhtyeineen on löytänyt yleisönsä ahkeralla keikkaillulla ja vastustamattoman tarttuvilla hiteillään. Bändi on tehnyt ennen suurta menestystään huomattavan pitkän ja sitkeän taipaleen koluamalla keikkapaikkoja ympäri Suomea.
Kirjassa palataan uran alkuvaiheisiin, jolloin keikoilla kävi usein vain kourallinen yleisöä.
Vaikka uran alkua vauhdittivat radiosoittoa saaneet singlet Mitä tapahtui Hokkasen Timolle? ja Kukaan ei koskaan. Emma-ehdokkuus ja esiintyminen televisioidussa gaalassa, keikoilla oli niukanlaisesti yleisöä.
Suhtautuminen bändiin oli muutoinkin paikon epäileväistä.
”Eräällä foorumilla uutta bändiä veikattiin Mamban Tero Vaaran uudeksi projektiksi tai piilonimellä musiikintekoon ryhtyneeksi Neon 2:ksi”, kirjassa kerrotaan.
Hittien johdosta bändiä alettiin haluta myös keikoille. Kesällä 2009 Vesteriset buukattiin Provinssirockiin. Kiinnitys tehtiin kevään korvilla, Hokkasen Timo -sinkun menestyksen pyörteissä. Keikka merkitsi bändille tärkeää etappia ja yhden unelman toteutumista.
”Iso festarikeikka oli jotain aivan ennenkuulumatonta meille kaikille, ja Provinssirock on sentään Provinssirock. Treenattiin introja, hiottiin välispiikkejä ja mittailtiin roudauslaatikoiden tilavuuksia. Noustiin lavalle miehistönvaihdosta toipuneina ja hyvässä iskussa. Sitten nähtiin tyhjä teltta. Tai käytännössä tyhjä. Kyllä mulla juuttui sen näyn edessä kurkkuun kaikki se ennen keikkaa virinnyt ilo ja into”, Tero Vesterinen kertoo kirjassa.
Kirjan mukaan tuhannen hengen telttaan kokoontui kolmisenkymmentä festarikävijää, jotka saivat todistaa, ettei Vesterinen Yhtyeineen näyttänyt sen enempää Mamban kuin Neon 2:n salanimeilyltä.
Pienet yleisömäärät poikivat porukalla tehdyn sopimuksen: bändi esiintyisi paikalle tulleille, ei niille,
jotka jättivät tulematta.
Alkuaikoina keikkareissut tehtiin pakettiautoilla tai Teemu Jokisen isän peräkärryllä ja kahdella henkilöautolla. Välissä kokeiltiin vuokrakeikkabussiakin, mutta kulut kasvoivat liian suuriksi.
Teemu Jokinen muistelee, että Viitasaaren Pihkuri oli myös yksi niistä paikoista, joissa katseltiin nurkkia ja tiirailtiin, että onko siellä ketään.
”Mutta vastaavasti jossain Ilosaarirockissa jengiä oli paikalla hyvin ja ne olivat selvästi tulleet meidän takia paikalle. Kun nyt miettii, niin helvetin pienille yleisöille me vedettiin. Ei yksin ensimmäisen levyn jälkeen, se jatkui monta vuotta”, Jokinen toteaa kirjassa.
Nyt yhtye on huipulla, mutta saattaa olla, että varsinainen huippu vielä edessäpäin. Vesterinen Yhtyeineen on myymässä Nokia Areenan loppuun – ehkä seuraavana on vuorossa Olympiastadion.
Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Vesterinen Yhtyeineen (Like).
