Kirja: The Doors -kitaristi muistelee hetkeä, kun kuuli Jim Morrisonin kuolemasta – ”ensimmäinen reaktio melkein hävettää…”

Legendaarisen The Doors -yhtyeen laulajan Jim Morrisonin kuolemasta tuli heinäkuussa kuluneeksi 50 vuotta. Nyt yhtyeen kitaristin Robby Kriegerin muistelmateos Set the Night on Fire on julkaistu suomeksi Liken toimesta.

The Doorsin hiljaiseksi jäseneksi luonnehdittu Krieger kertoo kirjassaan muistonsa yhtyeestä sen vuonna 1971 menehtyneestä keulahahmosta Jim Morrisonista.

The Doors teki läpimurtonsa vuonna 1967, kun Kriegerin säveltämä Light My Fire” nousi jättihitiksi. Kriegerin mukaan Jim Morrisonin ryyppääminen lisääntyi samaan tahtiin suosion kasvun kanssa. Kukin bändin jäsenistä sai vuorollaan vahtia, että hän on keikkailtoina edes jonkilaisessa esiintymiskunnossa.

Morrisonin päihteiden käyttö riistäytyi lopulta niin pahaksi, että hänen poismenostaan alkoi kiiriä huhuja.

Kriegerin mukaan se oli aikaa, jolloin älytön urbaanilegenda sai ihmiset pyörittämään Beatles-levyjään takaperin kuullakseen kryptisiä vihjeitä Paul McCartneyn väitetystä poismenosta.

”Kuulimme eri lähteistä samantapaisia salaliittoteorioita Jimin kuolemasta, mutta ne oli yleensä helppo todistaa vääriksi. Tavallisesti ei tarvinnut kuin kääntyä ympäri ja nähdä hänet siinä vieressämme tai korkeintaan pirauttaa johonkin numeroon”, Krieger kertoo kirjassa.

Heinäkuisena yönä vuonna 1971 hän sai puhelun, joka erosi aiemmista ”kuolinpuheluista”. Kun huhulta ei saatu leikattua siipiä, yhtyeen edustaja Bill Siddons lensi Pariisiin, jossa Morrison asui elämänkumppaninsa Pamin kanssa.

Sen jälkeen kaikki oli hiukan sumeaa. Bill soitti Pariisista ja kertoi, että Jim oli haudattu sinetöidyssä arkussa… En itkenyt. Olin surullinen mutta olin myös sokissa.”

Kriegeriä melkein hävettää tunnustaa, että hänen ensimmäinen reaktionsa oli helpotus. Toinen yllättävä reaktio oli ilo.

”Me olimme olleet kuuden vuoden vuoristorata-ajelulla Jimin kanssa. Se oli ollut täynnä kaksoissilmukoita ja korkkiruuvikäännöksiä ja syöksyjä, jotka uhmasivat painovoiman lakeja. Meidän piti saada odottaa hetki ja antaa sykkeemme tasaantua”, hän muistelee tuntemuksiaan.

”En ollut iloinen hänen kuolemastaan, mutta yleensä ihminen iloitsee, kun ystävä saa toivomansa. Jim oli toteuttanut ennusteensa, jonka mukaan hän seuraisi hautaan Jimiä ja Janisia. Hän oli saavuttanut tavoitteensa. Kun veljeni ja vanhempani kuolivat, asetelma oli toisenlainen: he
olisivat halunneet elää. ”

Kriegerin sisäistettyä viimein tapahtuneen koko valtavuudessaan, pintaan nousi ymmärrettävämpiä tunteita. Pintaan nousi myös syyllisyyttä siitä, etteivät he olleet tehneet enempää Morrisonin auttamiseksi.

”Kokeilimme kyllä interventiota kerran, mutta olisimmepa kokeilleet toisenkin. Mutta vaikka interventioita olisi ollutsata, olisimme silti toivoneet yrittäneemme vielä yhtä.”

Aina välillä järki yritti sanoa, ettei tapahtuneelle voinut mitään, mutta heti seuraava ajatus oli, että se oli pelkkä tekosyy, ja niin karuselli jatkoi pyörimistään.”

Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Set the Night on Fire – Elämää, kuolemaan ja kitaransoittoa The Doorsissa. Teos on saatavilla e-kirjana. Lue näyte täältä.



Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone