Savolaisesta pikkupitäjästä kotoisin oleva Kati Häkkinen (kuvassa) ja hänen miehensä Atte löysivät rinkkareissullaan Thaimaasta syrjäisen rantakeitaan ja päättivät rakentaa sille hotellin. Tästä sai alkunsa huikea tarina, joka kerrotaan uudessa Tuhansien hymyjen hotelli -kirjassa.
Kati Häkkinen kertoo tarinansa rehellisesti ja avoimesti. Hän teki kirjan matkailutoimittaja ja tietokirjailija Antti Helinin kanssa.
Pariskunta eli vuosia elämää, joka sai monet kateellisiksi. He pitivät unelmiensa hotellia syrjäisessä rantaparatiisissa. Kaikki ei ollut kuitenkaan sitä, miltä ulospäin näytti. Alkuhuuman haihduttua unelma paratiisihotellista muuttui selviytymistaisteluksi. Kulissien takana pariskunta taisteli taloudellisten vastoinkäymisten ja parisuhdeongelmien kanssa.
”Kaikki luulivat, että elämäni oli täydellistä. Siltä sen kuuluikin näyttää”, Häkkinen toteaa kirjassa.
Kati ja Atte alkoivat seurustella jo teini-iässä. Atte on varakkaasta yrittäjäsuvusta ja hän kiersi töissä maailmalla. Eräällä reppureissulla pariskunta matkusti Khanomiin, josta monet Thaimaan-matkaajat eivät olleet edes kuulleet.
Yhtäkkiä heidät molemmat valtasi sama tunne: He ostavat maata ja rakentavat tänne hotellin.
»Millainen majatalo rakennetaan?» kysyin.
»Sellainen yksinkertainen, bambusta rakennettu, ympärille muutama bungalowi ja rantabaari.»
»Etenkin rantabaari! Josta saa hyviä cocktaileja.»
»Ja kalja on tosi kylmää… pariskunta pallotteli ideoitaan.
Aava oli heille ensimmäinen hotelli. He sijoittivat ison kasan rahaa liiketoimintaan, jota he eivät tunteneet. Mutta usko ideaan ja onnistumiseen painoi enemmän.
”Tunsimme maasta vain samanlaisen pintaraapaisun kuin miljoonat muut turistit, eli emme juuri mitään. Kyseessä oli kuitenkin satoja vuosia vanha kulttuuri, jolla oli omat lainalaisuutensa. Ne tulivat vaikuttamaan paljon hotellin pyörittämiseen, ja monta asiaa opimme kantapään kautta”, kirjassa muistellaan.
Kirja avaa hotellibisnestä ja yrittäjyyttä raadollisen tarkkanäköisesti. Myös turismi- ja hotellibisneksen lainalaisuudet tulevat kirjan myötä tutuiksi. Niistä on tuskin koskaan kirjoitettu näin seikkaperäisesti ja raadollisesti. Kirja kuvaa thaimaalaista työkulttuuria ja sielunelämää. Työntekijöiden ohjeistaminen ja johtaminen täytyy tehdä tyystin toisella tavalla kuin koto-Suomessa.
Häkkinen oppi, että suurin osa ihmisistä haluaa mennä sinne minne muutkin. Ihmiset haukkuvat turistirysiä, mutta matkustavat silti juuri niihin, koska ne kuulostavat tutuilta ja turvallisilta, hän toteaa kirjassa.
Rakennusvaiheesta koitui kallis oppitunti, kun asiat hoituivat ”maassa maan tavalla”- tyyppisesti.
Häkkinen ja Helin kohtasivat säälimätöntä byrokratiaa ja joutuivat huijatuksi. Rakennustyömaalta varastettiin tavaroita ja rakennusmestariksi palkattu henkilö osoittautui epärehelliseksi. Budjetti karkasi käsistä, kun rahaa paloi moneen turhaan asiaan. Sairaalat tulivat tutuksi ja istuipa Häkkinen putkassakin työntekijän työlupiin liittyvän epäselvyyden takia. Myös luonnonkatastrofit koettelivat.
”Ensimmäinen tulvamme ei jäänyt viimeiseksi. Nopeasti opimme budjetoimaan sen, että jokainen sadekausi aiheuttaa jotain tuhoja. Yhtenä vuonna syynä voivat olla rankkasateet ja tulvat, toisena hirmuiset tuulet.”
Asiat loksahtivat paikoilleen pidemmän kaavan kautta – mikä tärkeintä, hotelli valmistui lopulta. Askelmerkit kuitenkin takkusivat.
”Mistä me olisimme tienneet, kuinka monta siivoojaa 28 huoneen hotelli tarvitsee? Entä kuinka monta puutarhuria? Pystyisikö puutarhuri hoitamaan myös uima-altaan puhdistuksen, vai tarvittiinko siihen oma henkilönsä? Entä montako kokkia ja tarjoilijaa? Monta henkeä piti olla vastaanotossa?
Hotellin pitäminen oli lopulta hyvin erilaista ja asiakkaiden saaminen hankalampaa kuin he olivat luulleet.
”Olin varmaan ajatellut, että kulkisin ympäriinsä ja juttelisin asiakkaiden kanssa ja kuuntelisin heidän tarinoitaan.
Todellisuudessa istuin suurimman osan ajasta toimistolla ja tein markkinointia. Ei meillä ollut utopistisia kuvia bisneksestä. Usein oli hiljaista, muttemme siitä huolestuneet. Tiesimme, että kukaan ei saapuisi Khanomiin sattumalta, vaan joutuisimme taistelemaan jokaisesta asiakkaasta.”
Kaikesta huolimatta kulissit olivat ulkoapäin katsottuna kunnossa. Lehdet tekivät juttuja perheestä, joka elää unelmaansa rantaparatiisissa.
Häkkinen kertoo kirjassa avoimesti avioliiton vaikeuksistaan, syömishäiriöistään kuina pakonomaisesta liikunnan harrastamisesta.
Vaikka avioero tuli, yhteinen hotellinpito jatkui. Vuosien yrittämisen jälkeen bisnes nousee jaloilleen.
Olin tehnyt elämäni vaikeimman päätöksen, ja se soti arvojani vastaan. En ollut koskaan ajatellut, että kasvattaisin lapseni eroperheessä. Mutta en halunnut elää valheessa enkä halunnut peitellä jälkiäni. En halunnut leikata siipiäni. Ja niin sanat tulivat vakaina suustani, Häkkinen muistelee eropäätöksen hetkeä.
Avioeron jälkeen kirjassa kuvailaan villiä sinkkuelämää monissa sen muodoissa. Erottuaan Häkkinen latasi siihen aikaan uuden deittisovelluksen, Tinderin, ja jäi siihen kerralla koukkuun.
”Rakastan hyviä keskusteluja ja uusiin ihmisiin tutustumista, ja nyt saatoin tutustua miehiin pintaa syvemmältä. Keskustelut etenivät nopeasti satunnaisen seksin harrastamiseksi. Kun kiinnostava mies tuli vastaan, en pohtinut mitä tapahtuu seuraavaksi, vaan tartuin hetkeen”, hän muistelee.
Kirjassa reissataan useissa maissa, kuten Singaporessa, Australiassa ja Norjassa. Kuumia seksikokemuksiakin muistellaan parikin sivun verran. Rakastajia tuli ja meni.
Rokkarin asunnolla oli kitaroita seinillä. Kuuntelimme täysillä Guns N’ Rosesia. Seksi oli rajua, villiä ja täynnä nautintoa. Miehellä oli nahkatakkinsakin yllään. Se oli minun hetkeni rokkistaran bändärinä. Vaikka eihän se mies varmaan mikään oikea rokkistara ollut, tai mistä sitä tietää”, Häkkinen muistelee norjalaisen miehen kanssa viettämäänsä yhden yön juttua.
Kirja on viihdyttävästi ja taiten tehty. Tarina rullaa ja pitää otteessaan. Kirjasta välittyy myös huumoria ja lämpöä. Tositarinalla on lopulta mukiinmenevä päätös.
”Kun minulta on muutamaan otteeseen kysytty, kadunko mitään seikkailuissani, olen vastannut, etten kadu. Kaikki mitä on minulle tapahtunut, on ollut tarkoitettu tapahtumaan ja se on tehnyt minusta minut”, Häkkinen summaa kirjassa.
Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Tuhansien hymyjen hotelli. Se on saatavilla e-kirjana ja Sanna Majurin lukemana äänikirjana.
Kuvat: Pihla Luukkonen
