”Avaan silmäni ja näen edessäni palasiksi hajotetun hotellihuoneen. Lattia on täynnä jonkinlaista sahanpurumaista silppua. Eteisen kaappi on palasina lattialla. Mutta nyt ei ole aikaa miettiä, mitä on tapahtunut. Lobby call on viiden minuutin päästä.”
Ote on valokuvaaja Ville Juurikkalan elämäkerrasta Irti – Hollywoodista Santiagon tielle (Like), joista ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Lukemattomat kotimaiset ja kansainväliset rocktähdet valokuviinsa ikuistanut Ville Juurikkala (s. 1980) kertoo kirjassaan tiestään Suomen tunnetuimmaksi rock-valokuvaajaksi, työstään maailmantähtien kanssa sekä päihde- ja mielenterveysongelmien selättämisestä.
Musiikkielämäkertoja on julkaistu tällä vuosikymmenillä enemmän kuin koskaan. Irti-kirja valottaa musiikkimaailmaa uudesta ja mielenkiintoisesta kulmasta – kameran takaa. Monet rokkitähdet meiltä ja muualta vilahtavat kirjassa, mutta kertojana on Juurikkala itse.
Juurikkala kiinnostui kuvaamisesta 16-vuotiaana oltuaan ensin valomiehenä ohjaajaäitinsä Kaija Juurikkalan elokuvissa. Lukion jälkeen tie kulki City-lehteen, joka tarjosi innokkaalle nuorukaiselle hyvän lähtöalustan alalle. Kirjassa kuvaillaan eläväisesti nopeaa nousua rock-valokuvaajien elittiin.
”Kun menin näyttämään portfoliotani Suosikin toimitukseen, päätoimittaja Katja Ståhl kysyi, mitä minä oikein teen kuvattaville – näyttää kuin kaikille olisi annettu jotain rauhoittavia, kun kaikilla on niin raukea katse”, Juurikkala muistelee kirjassa.
Lehtikuvien lisäksi Juurikkala päätyi kuvaamaan artisteja ja levynkansia. Upeat kuvat poikivat uusia suhteita ja aina vaan suuremmat artistit kiinnostuivat nuoren valokuvaajan palveluksista. Lopulta Juurikkala muutti Los Angelesiin ja tutustui paikalliseen rock-maailman kermaan. Pitkä yhteistyö alkoi muun muassa HIMin ja Nightwishin,
Juurikkala kertoo kirjassa, että Losissa hän havahtui ”liikaa liian nopeasti -syndroomaan.
Jo monta vuotta ennen Losiin muuttamista on tuntunut, että urani on edennyt valtavalla vauhdilla. Saavutuksia saavutusten perään.
Juurikkala käytti vuosikausia runsaasti alkoholia ja huumeitakin kului. Hän juhli kuin 80-luvun rocktähdet aikana, jolloin useimmat hänen kuvaamansa artistit olivat jo valinneet raittiuden tien.
Kirja kuvaa tarkkanäköisesti ankaraa taistelua päihderiippuvuutta vastaan. Raisuja ja monipäiväisiä bileitä seuraavat kovat laskut ja morkkikset. Raittiiden jaksojen jälkeen päihteet vievät taas voiton.
Tilanne oli surullinen. Juurikkala oli saavuttanut unelmansa, mutta samaan aikaan päihdeongelmat haittasivat työntekoa. Yksi kovimmista herätyksistä oli kirjan mukaan se, kun hän mokasi Mötley Crue -yhtyeen kuvaukset Tampereella. Bändi on kutsunut Juurikkalan keikalle ja myöntänyt hänelle valokuvauspassin. Lopulta passi revitään hänen kaulastaan ja humalainen valokuvaaja poistettiin lavan takaa kirosanojen saattelemana.
”Viikon päästä saan ryyppyputkeni katki ja krapula alkaa puskea päälle. Samalla palaa myös häpeä. Nyt kahta kauheampana. Tällä kertaa mokasin todella tärkeän keikan. Minun täytyy lopettaa juominen kokonaan. Sanon nuo sanat itselleni nyt ensimmäistä kertaa. Moni sanoo heti ensimmäisen kovan krapulan kokiessaan, ettei juo enää koskaan. Minulla on ollut kovia krapuloita 12-vuotiaasta saakka”, Juurikkala tilittää kirjassa.
Kirjan loppupuoli kertoo henkistymisestä ja rauhan löytämisestä. Juurikkala muutti muutaman Los Angelesin vuoden jälkeen takaisin Suomeen.
”Losissa kaikki tuntuu kuin joltain lavasteelta. Kaikessa tuntuu olevan kauhea paine onnistua. Onnistumisen jälkeen pitää onnistua taas uudelleen. Saavuttaa aina vain lisää ja lisää.”
Vuonna 2010 hän lähti pariksi kuukaudeksi vaeltamaan Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreittiä Ranskasta Espanjaan.
Matkan aikana Juurikkalan kaikki omaisuus varastettiin ja hän päätyi nukkumaan metsissä muiden kodittomien kanssa.
”Palatessani rantaan huomaan, että kenkäni on varastettu. Ne olivat viimeinen ehjänä säilynyt asia, joka minulla oli ollut mukana vaellukseni alusta saakka. On minulla vielä samat housut ja paita, joilla matkani aloitin, mutta nekin ovat jo aivan repaleiset.”
Juurikkala tajusi, että materia ja menestys eivät tuo onnea. Lopulta Juurikkalan äiti lähetti rahat ja lennätti hänet takaisin Suomeen.
Juurikkala raitistui, aloitti uuden elämän ja perusti perheen. Kirjan mukaan senkin jälkeen on tapahtunut vaikka ja mitä.
”Koen olevani kuin käärme, joka on päästänyt vanhan nahkansa irti. Nyt on aika luoda uusi”, Juurikkala toteaa ajatuksia herättävissä muistelmissaan.
Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Irti, Hollywoodista Santiagon tielle (Like)
