Semmosta touhua -kirja kertoo Tractor Pullingin lajilegendan ja somestakin tutun Pekka Herlevin (s. 1957) värikkäästä ja vaiherikkaasta elämästä.
Into Kustannuksen kustantaman kirjan on kirjoittanut tietokirjailija Sanna Seiko Salo. Hän kirjoittaa tarinaa hauskasti, läheltä tarkkaillen ja joskus syvällisesti.
Kälviän Passojan kylällä varttunut Pekka Herveli on rekkakuski, joka nousi Tractor Pulling -areenoiden sankariksi ja menestyneeksi yrittäjäksi.
Pekka Herlevin perustama Team Herveli on tullut kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu tehokkaiden dieseleiden tekijä. Pekan hulvattomat videot ja tarinat ovat houkutelleet yrityksen Facebook-sivuille 60 000 tykkääjää.
Semmosta touhua kertaa Herlevin elämän alusta tähän päivään. Pekka varttui viriilissä kyläyhteisössä, jossa oli paljon lapsia. Kädentaidot karttuivat ja pojasta tuli jo lapsena melkoinen pellepeloton. 1960-luvulla poikasten leikit olivat nykymittapuulla hurjia.
”Pojat olivat aina kekseliäitä. Sulloivat muoviset apulantasäkit heiniä täyteen ja laskivat niillä mäkiä. Tekivät laskuvarjonkin, joka taiteltiin oikeaoppisesti reppuun. Mauno, Markun nuorempi veli, oli hyvin laiha, joten pojat ajattelivat, että hänet se laskuvarjo kantaa. Maunoa yllytettiin hyppäämään heinäladon orsilta, mutta varjo ei meinannut ottaa tuulta. Pojat miettivät, että mikä siinä kinnaa vastaan, laskuvarjossa ei ainakaan ollut vikaa. Pekka sitten keksi, että syynä täytyi olla se, että hypättiin liian matalalta, eikä varjo ehdi aueta. No Mauno sitten meni ja hyppäsi katolta”, Herlevi muistelee kirjassa.
Kirjan sisältämät tarinat ja sattumukset eri vuosikymmeniltä ovat niin hulvatonta ilotulitusta, ettei vastaavaa muista lukeneensa. Kaanioita ja Valmetteja rassataan vaihtelevalla menestyksellä. Sivulla 55 Pekka muistelee päivää, jolloin hänen vaimonsa Tummu synnytti pojan.
Kaanian penkit oli verhoomossa Kokkolassa kaupungissa, ja sanoin Tummulle, että käyn kahtomassa niitä siinä, kun ovat sopivasti matkalla. Äkkiä kävin siellä sisällä, en ollut puolta tuntiakaan, niin jo Tummu seisoo auton vieressä naama punasena ja pitää persposkesta kiinni. No sitte urku auki, kurvasin sairaalan eteen. Kysyin, että pääsekkö sisään siittä. Tummu sano, että joo, ja lähti nilikuttaa sisälle. Partanen vain istu takapenkillä ja söi räkää. Parin tunnin päästä tuli tieto, että Matti-poika se siellä jo lutkutti tissiä. Se oli semmonen nopia toiminta.
Kirjoittaja seuraa Herlevin elämää läheltä ja tunteella. Välillä plärätään valokuvia ja muistellaan niissä olevia tapahtumia. Perhe on vahvasti läsnä kirjassa. Eräässä kuvassa perhe on automatkalla Norjassa. Siitäkin irtoaa muisto.
”Rahaahan ei ollu silloinkaan yhtään ylimääräistä, eikä aina riittävästikään ja piti elää nuukasti.” Leirintäalueen vastaanoton lähellä oli yhteiskäyttösuihku. Kakarat jäivät kämppään odottamaan, kun
Pekka ja Tummu menivät yhtä aikaa suihkuun, rahaa säästääkseen. ”Suihku toimi Norjan kruunuilla, lämmin vesi piti maksaa, tuli kylymää vettä muuten”, Pekka aloittaa ja puuskahtaa ”Nehän loppu kolikot heti. Eihän se kestäny ku maistaa, kun Tummu oli niin iso ja kyljet leviät, ja meni sitä lämmintä vettä niin helevetin paljo”, Herlevi muistelee kirjassa.
Semmosta touhua ei ole pelkkä kooste hulvattomia tarinoina. Se kertoo ihmisistä ja elämäntavasta, jotka paistattelevat harvoin mediassa saati kirjoissa. Kälävian murre tuo oman suolansa luku- tai kuuntelukokemuseen.
Menneitä muistellaan lämminhenkisesti eikä kenestäkään puhuta pahaa. Osansa saavat entisaikojen kyläkaupat, kylähullut, poliisit sekä rakkaat lemmikit. Luvun saavat kirjassa perheen kaksi elättivarista, Veikko ja Otto.
Kirjan mukaan ne olivat kovasti apuna pajahommissa. Veikko harjoitteli tupakoimaankin, eikä pudottanut tupakkia suusta, vaikka vähän aluksi yskittikin.
Kerran varisten todettiin aiheuttaneen traktorin konerikon.
Kirosin siinä kisapaikalla, että perkeleen poika, varmasti on käyny jemmaamassa jonku mutterin tuonne turpon putkeen, että se on sitten imassu sen kitusiin”, Pekka kertoo. ”Siinä oli joku ukkolauma kuuntelemassa meijän juttuja, ja Tummu tuli vihaisena siihen sitte sanoon, että aina te pienimmän päähän paatte kaikki, että se on aina vieny ja pannu muttereita koneisiin, syytätte, että ne on163
aina pikkupojat syyllisiä kaikkeen. Tummu luuli, että syytin jotain pikkupoikaa. Selviski, että kyseessä oli varis. Niitä ukkoja pikkusen nauratti.
Varikset oppivat nopeasti myös, mistä voisi saada herkkuja. Iso-pää-Åke oli ruvennut kyytimään Veikon Saabin kattoluukun päällä Kesoilin huoltoasemalle Kälviälle. Kesäisin huoltamon ulko-oven ollessa auki, se hyppäsi auton katolta ja kurvasi huoltoasemalle sisälle mehulle.
Kirja on loppujen lopuksi rakkaus- ja perhetarina. Pekka ja Tummu-vaimo, lapset perheineen sekä koko Team Herlevi ovat kokeet valtavasti yhdessä. Eikä se aina ole ollut pelkkää juhlaa,
”Kesälomilla ei ole kierretty sukulaisissa juhlissa tai paistateltu uimarannoilla, sillä Herlevien lapset asuivat lapsuutensa rekassa. Aina oltiin Kaanian kyydissä jossain päin Eurooppaa tai kotona hallilla valmistautumassa seuraavaan koitokseen. Se on ollut kovaa työtä, ajoa tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä, ja remonttia on tehty sen verran kuin on täytynyt. Koskaan ei ole ollut kahdeksasta neljään mentaliteettia. On pidetty huolta, että ihan tavalliset päivät ovat mukavia ja että arkikin on hauskaa”, kirjassa todetaan.
Kursivoidut kohdat ovat lainauksia Semmosta touhua -kirjasta.
Semmosta touhua on saatavilla sekä e- ja äänikirjana. Äänikirjan lukee Arttu Kurttila. Lue tai kuuntele näyte.
Kirjan tekijä Sanna Seiko Salo on diplomi-insinööri ja kirjailija, joka on kirjoittanut aiemmin mm. yrittäjätarinan ja elämäkerran Dildodiileri – Tea Latvalan tarina sekä tietokirjan Se – Seksipuhekirja.
