Pauli Hanhiniemen uutuuskirja Paulin Kolmas nainen (Docendo) kertoo Kolmannen naisen synnystä, alkuvaiheista ja rock elämää opettelevien nuorukaisten ajelehtimisesta 80-luvun Alavudella ja keikkareissuilla pitkin Suomea.
Kirjassa korostuu, kuinka merkittävä oli ystävyys Kolmannen naisen edesmenneen kitaristin Timo Löyvän kanssa.
Hanhiniemi ja Löyvä toimittivat yhdessä Aliipi-nimistä nuorisolehteä. Myös soittohommat kiinnostivat, mutta mikään itsestään selvyys bändiura ei ollut. Päinvastoin Hanhiniemen päästy keikkailevaan kokoonpanoon sinetöityi sattuman kautta.
Vuonna 1980 alavutelaisella Rasa-yhtyeellä pukkasi keikkaa, mutta puute laulajasta eskaloitui todenteolla, kun myöhemmin Yössä ja Skädämissä vaikuttanut Jukka Mänty-Sorvari muutti perheensä kanssa toiselle paikkakunnalle. Toinen kitaristikin oli jättänyt bändin.
Tässä vaiheessa Rasa-bändissä soittivat Sakari Pesola, Raimo ja Valkama ja Pasi Kivikangas, jotka myöhemmin muodostivat Kolmannen naisen rytmiryhmän.
Hanhiniemi sattui olemaan paikalla, kun Timo Löyvää kysyttiin bändiin.
”Raimo kysyi nyt Timoa Rasaan ihan oikeaksi jäseneksi ja suuntasi huomionsa tähän. Ja Timo Raimoon. Siinä oli nyt neuvottelu menossa, ja minä seisoin tuon keskustelun ulkopuolella. Tuntui kuin jotain elämän valttikortteja olisi jaettu mun nenäni alla, enkä mä saisi mitään. Jäisin yleisöksi, seuraamaan sivusta, kun jätkät vihkiytyisivät salaisuuteen ja vilauttelisivat sitä lavalta sen verran kuin kulloinkin
sattuisi huvittamaan”, Hanhiniemi kertoo kirjassaan.
Hanhiniemi koki, että jaossa ovat elämää viitoittavat kortit. Kohta nuo kaverukset kokisivat yhdessä jotain jännää ja hän itse jäisi rannalle.
”Ne lähtisivät keikoille ties minne asti. Kokisivat jännittäviä ja hupaisia kommelluksia. Kertoilisivat niitä sitten ja naureskelisivat keskenään jutuille, joita ei muille kerrottaisi. Tutustuisivat tyttöihin. Iskisivät naisia”, Hanhiniemi kuvailee tärkeää hetkeä.
Tapaamisen aikana Löyvä lupautui Rasan laulajaksi. Hanhiniemi koki hetkensä tulleen – tässä olisi hänen mahdollisuutensa.
”Onneksi sain suuni auki ja kakaistua tiedoksi, että osasin soittaa koskettimia ja olin halukas liittymään joukkoon. Raimo kohotti kulmiaan, harkitsi hetken ja totesi, että mikäs siinä, tule vain. Mulla oli jo ala-asteelta mielikuva Raimosta. Ettei se ole samanlainen mulkku kuin useat vuotta vanhemmat. Useat, joita piti varoa. Ennakkoluulottomuus tai ihan vain reiluus; että kokeile nyt. Sittenpähän näet. Sytytin röökin. Mistähän helvetistä mä hommaan soittimen ja vahvistimen. No, asia kerrallaan. Mä pääsin bändiin!”
Hanhiniemi kuvaa kirjassaan nostalgisesti nuoruuttaan Etelä-Pohjanmaalla. Ensimmäisin treeneihin matkataan Saab 96:llä. ”Sakari on jo päristellyt paikalle Tunturi Sportillaan ja Pasin kulkuneuvo on sininen Fordson Major -traktori kärryineen.
”Huoleni soittokamojen suhteen väistyy, kun Pasi esittelee kärryllä lepäävän, isänsä tanssibändin kalustoon kuuluneen, Jumbo 64 -kosketinsoittimen. Saisin lainata sitä, kunnes joskus hankkisin oman instrumentin”, Hanhiniemi muistelee.
Hanhiniemestä tehtiin lopulta yhtyeen laulaja ja hän otti vastuuta tekstittämisestä. Vuonna 1982 Rasa muutti nimensä Kolmanneksi naiseksi ja osallistui Rockin SM-kisoihin. Kolmas nainen sijoittui toiseksi Peer Güntin jälkeen.
Kilpailu televisioitiin ja menestys huomioitiin laajalti. Seuraavaksi ei sit tapahtunutkaan oikein mitään, Hanhiniemi toteaa kirjassa.
Tieto Kolmannen naisen kisamenestyksestä oli kantautunut Kauhavalle asti, missä Hanhiniemi suoritti asepalvelustaan. Komppanianpäällikkö, kapteeni Rajaniemi aloitteli oppituntia ja puhutteli Hanhiniemeä.
Kirjan mukaan seurasi seuraavanlainen keskustelu.
”Mikäs se onkaan, kun Hanhiniemi menee keikalle, se
joka kantaa Hanhiniemen kitaraa?”
”Se on roudari, herra kapteeni.”
”Jahas. No Hanhiniemi toimii sitten roudarina ja laittaa
piirtoheittimen valmiiksi.”
”Roudarina, herra kapteeni.”
Kursivoidut kohdat ovat kirjasta Paulin Kolmas nainen (Docendo) . Kirja on saatavana myös Hanhiniemen itsensä lukemana äänikirjana.
Kuva: Jiri Halttunen.
edi: korjattu virhe automallin nimessä
