Heikki Mansikka ehti lentää Suomen ilmavoimissa Hornetilla kolmella vuosikymmenellä. Uudessa Hornet-lentäjä -kirjassaan hän kuvailee vaarallisen ammatin arkea ja kertoo omasta polusta varusmiehestä lentäjäksi ja ilmasodan tutkijaksi.
Hornet-lentäjä (WSOY) on noussut yhdeksi alkuvuoden myydyimmäksi e- ja äänikirjaksi muun muassa Elisa Kirjassa. Eikä ihme, sillä hävittäjät ja -lentäjän ammatti herättävät ihmisissä monenlaisia, usein jopa voimakkaita tunteita. Tällaista kirjaa ei ole aiemmin Suomessa tehty.
Mansikka kuvailee hävittäjälentäjän ammattia kiehtovalla tavalla.
”Kun tehtävänanto on päättynyt, mieli pyörii tehtävän suorituksessa ja maailma supistuu entisestään. Kun lentokypärän laittaa päähän, ajatuksissa ei ole enää mitään muuta kuin tehtävä. On vapauttavaa, kun maailmassa ei olekaan asuntolainoja, parisuhdeongelmia tai lasten korvatulehduksia. Koneelle käveleminen on minulle aina ollut jollain tavalla merkityksellinen ja jopa harras hetki”, kuvailee Heikki Mansikka kirjassa.
Ammattisotilas saa osakseen monenlaisia reaktioita. Mansikan mukaan monet hävittäjien merkitystä vähättelevät ovat oletettavasti sivuuttaneet joitain keskeisiä osia modernista historiasta tai päivittäisestä uutisvirrasta.
”Toisaalta myönteisesti hävittäjiin suhtautuvat ihmiset liittävät herkästi Horneteihin ja hävittäjälentämiseen huomattavan määrän glamouria ja mystiikkaa. Todellisuudessa kumpaakin on niin vähän, ettei niistä kummoista kirjaa saisi aikaan. En kuitenkaan väitä, etteikö hävittäjälentämisessä olisi jotain alkukantaisesti kiehtovaa, ehdottomasti päinvastoin”, hän kertoo kirjassa.
Mansikka on nykyisin maanpuolustuskorkeakoulun dosentti. Hän on toiminut lisäksi lennonopettajana ja laivueen komentajana. Hän kertoo kansantajuisesti hävittäjälentämisestä. Aihetta ei lähestytä tornista käsin, vaan inhimillisesti, ihmiseltä ihmiselle ja usein värikkäiden tarinoiden kautta. Huumoriakin on mukana.
Mansikka kävi kadetti- ja lentosotakoulun 90-luvun alussa. Vaativaa koulutusjaksoa kuvaillaan kirjan alussa tarkasti ja samalla paljastuu, että simputus oli osa arkea tuon ajan Puolustusvoimissa. Mansikan mukaan kyseessä oli käytännössä ohjattua simputusta. Mansikka itse suosi simputuskulttuurin sijaan ihmisläheistä johtajuutta.
Simputuskohdat ovat surullista luettavaa.
Jos kadettikoulussa oli simputusta, niin Draken-ritarijuhlissa simputus nostettiin aivan uudelle tasolle. Juhlapaikan saunalla Mansikka näki kuumien pattereiden päällä paineen pullistamia surströmming-säilykkeitä eli hapatettua silakkaa suolaliemessä. Pahat aavistukset kävivät.
”Meidät käskettiin rantahiekalle istumaan ja jokaisen eteen annettiin tölkki surströmmingiä ja tölkinavaaja. Tehtävänä oli avata purkki. Kun purkinavaajan työnsi käyneen silakan paineistamaan säilykerasiaan, sieltä lensi pitkässä kaaressa järkyttävän hajuista kalalientä. Jokaisen kurssilaisen tehtävänä oli syödä yksi hapansilakka. En ole aivan varma kuinka paljon silakkaa lopulta söin, koska lähes samaan tahtiin kuin silakka väheni, oksennus rantahiekalla lisääntyi. Surströmming-koettelemuksen jälkeen meidät lyötiin juhlallisesti Draken-ritareiksi. Olin aivan loppu.”
Kirjan mielenkiintoisinta antia ovat kuvaukset itse lentämisestä. Mansikkaa kuvaa myös ilmassa sattuneita läheltä piti -tilanteita. Kirjassa on useita huikeita tarinoita.
Kerran Mansikan lentämään Drakeniin tuli vika, joka vähensi käytettävissä olevan kerosiinin määrän silmän räpäyksessä neljännekseen siitä, mitä se juuri ennen vikaa oli ollut. Lopputuloksena oli, että polttoaine ei enää mahdollistanutkaan lentämistä varakentälle.
Mielenkiintoista on lukea myös SERE-koulutuksesta, jonka tavoitteena on valmistaa hävittäjälentäjät tilanteeseen, jossa heittoistuinhyppy tehdään sota-aikana rintamalinjojen taakse. Samalla opitaan, miten voidaan parhaiten paeta tai toimitaan tilanteessa, jossa jäädään vangiksi.
”SERE-koulutus on kaikkea muuta kuin leppoisaa powerpoint-diojen katsomista ilmastoidussa auditoriossa. Jotta ohjaajat oppivat toimimaan oikein vangituksi tultuaan, heidän pitää ensin kokea, miltä tuntuu olla sotavankina. Sanoivatpa sodan oikeussäännöt mitä tahansa, hävittäjälentäjät joutuvat mitä todennäköisimmin mahdollisessa kuulustelutilanteessa alistetuksi ja nöyryytetyksi.”
Lentäjäuran traagisin tapaus oli kapteeni Kalle Virran menehtyminen vuonna 2013 marraskuisella ilmataistelulennolla. Virran lentäessä Hawkilla kaartotaistelua toinen Hawk törmäsi Kallen koneeseen. Heittoistuin vaurioitui ja Kallen matka päättyi eräälle pohjanmaalaiselle suolle.
Mansikka kuvailee kiehtovalla tavalla myös maisemia ja luontokokemuksia.
Erityisen kiehtovaa lentäminen on Lapin äärettömän ja koskemattoman luonnon keskellä. Joskus on myös hetkiä, jolloin erämaa muuttuu pelottavaksi.
”Lensin korkealla ja kovaa. Jossain kohtaa tajusin lentäneeni pimeällä yötaivaalla satoja kilometrejä näkemättä maassa ainuttakaan valoa. Erämaan loputtomuus tuntui mykistävältä. Pelottavaksi erämaa muuttui hetkellä, kun aloin miettiä mitä tapahtuisi, jos jostain syystä joutuisin tekemään noissa olosuhteissa heittoistuinhypyn.”
Hornet-kirjassa ei pullistella ja lentäjistä ei luoda sankarikuvaa. Mansikan mukaan hävittäjälentäjät ovat monissa asioissa aivan tavallisia suomalaisia. Talvirenkaat pitää vaihtaa, asuntoa pitää aika ajoin remontoida ja kumppanin kanssa ei aina olla samalla aaltopituudella.
Hänen mukaansa tasapainoisen parisuhteen ylläpitäminen voi kuitenkin olla hieman haastavampaa, koska hävittäjälentäjät tekevät vapaa-ajallaan paljon uhrauksia lentämisen eteen, ja ainakin jossain vaiheessa uraa työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät tai katoavat kokonaan
Mansikka osaa kuvata ammattiaan runollisin kääntein.
”Hävittäjälentäjä on varmaankin kuolemaansa asti hävittäjälentäjä. Olen kuullut tarinan, jonka mukaan hävittäjälentäjät syntyvät kuolemansa jälkeen uudestaan pääskysinä – kaiketi siksi, että pääskyset näyttävät lentävän ravinnon hankinnan lisäksi myös pelkästä lentämisen riemusta.”
Hornet-lentäjä (WSOY) on saatavana e-kirjana sekä Aarne Lindenin lukemana äänikirjana.
Everstiluutnantti (evp.) Heikki Mansikka teki hävittäjälentäjien kognitiivista kuormitusta ja suorituskykyä käsittelevän väitöskirjan Coventry Universityssä ja on Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti. Mansikka lisäksi tutkii ja kehittää Ilmavoimien ja erityisesti hävittäjäohjaajien suorituskykyä.
Kuva: Ari Manninen
