Timo Kalevi Forssin kirjoittamassa Leevi and the Leavings – Hittitehtaan tarina (Like) -kirjassa legendaarisen Leevi ant the Leavings -yhtyeen tarina kerrotaan yhtyeen luottomuusikoiden Risto Paanasen, Juha Karastien ja Niklas Nylundin toimesta.
Leevi and the Leavingsillä on Suomen mystisimmän rockbändin maine. Yhtye ei tehnyt koskaan yhtään virallista keikkaa, mutta sen levyt myivät ja kappaleet soivat radiossa ja jukebokseissa taukoamatta.
Kirja piirtää yhtyeen johtohahmosta Gösta Sundqvistista (1957–2003) kuvan voimakkaana persoonana, joka ei tyytynyt kompromisseihin. Kaiken piti sujua täydellisesti.
Suosioon nähden Göstä Sundqvist antoi vähän haastatteluja. Silloin kun hän antoi, lehtiin saattoi päätyä voimakkaita mielipiteitä.
”Gösta oli jo aiemmin kunnostautunut toisten artistien arvostelijana, kun koko suomirockin kerma sai kuulla hänen haastatteluissaan kunniansa. Juicen arvostelusta alkanut vinoilu sai jatkuvasti uusia kohteita, ja toimittajat heittivät lisää vettä myllyyn”, kirjassa kerrotaan.
Göstalta kannatti kysyä mielipidettä kilpailevista bändeistä ja lauluntekijöistä, koska hän oli lähes takuuvarmasti valmis lausumaan sen julki. Gösta ei rockpiireissä pyörinyt ja tapasi kollegoitaan vain sattumalta studion käytävillä, joten hänen oli hyvä huudella ulkopuolisen tarkkailijan
roolissaan.
Kirjan mukaan Gösta keksi lähes kaikista artisteista sivaltavaa sanottavaa ja vain muutamaa kotimaista artistia hän arvosti varauksetta.
”Hanoi Rocksia hän piti värikkäänä ryhmänä, mikä on selkeästi tulkittavissa kehuksi. Tuomari Nurmion taitoja lauluntekijänä Gösta kehui myös useaan otteeseen. Sen sijaan Hectorin Gösta haukkui isoksi ja lihavaksi tekotaiteilijaksi, Ismo Alangon nilkkimäiseksi juntiksi ja Värttinän vinkuintiaaneiksi.”
Useimmat artistit eivät ryhtyneet tukkanuottasille Göstan kanssa. Kirjan mukaan ainoa Göstalle kampoihin laittanut artistikollega oli Juice Leskinen. Näin Juice kirjoitti Ilta-Sanomien kolumnissaan
vuonna 1985.
”Ei kaikille riitä äijä, joka haikailee miestenlehdessä peräänsä esittävän ämmän perään. Usealle surullinen tarina mikro-aaltouunista on tuntematon käsite. Eikä kovin suuri joukko jää poraamaan nuorukaisia, joilla ei ole farkkuja, kun muilla on. Mutta kenties kysymyksessä on aikamme fasismi: epä-
siistit on hävitettävä; kaikille on saatava niskaan urheiluasu tai limonadipuku.”
Partasuisen Gösta Sundqvist yllä leijui mystiikan verho. Vaikka hän kertoi useissa lauluissaan kaukomatkoistaan ja kuvaili ulkomailla tapahtuneita asioita, niin hän ei koskaan poistunut Suomen maaperältä.
Kirjan mukaan Gösta keräsi aineistoa jututtamalla matkoilla käyneitä ystäviään ja saattoi kysellä kokemuksista piinallisen tarkasti.
”Keräämästään aineistosta hän loihti biisejä ja tarinoita. Yksi tähän sarjaan kuuluvista kappaleista on iskelmäpastissi ”Rooma”, jossa Sundqvist operoi muun muassa kaksoisnimifetissinsä kanssa. Laulun kertoja lirkuttelee Roomasta käsin muun muassa Marja-Leenalle, Anna-Liisalle sekä Mamma Mia Finlandeselle.”
Kirjan kirjoittaja Timo Kalevi Forss sai käsiinsä Göstan haastatteluita, joita ei ole julkaistu missään alkuperäisen ilmestymisen jälkeen.
”Göstan kommentit ovat erinomainen esimerkki siitä miten artisti tekee itsestään mielenkiintoisen; samaan aikaan helposti lähestyttävän mutta kuitenkin etäisen. Tämä kirja on jatkoa Gösta Sundqvistin elämäkertakirjalle, mutta nyt keskiössä on itse bändi, jonka jäsen myös Gösta Sundqvist oli. Leevi and the Leavings ei ollut Gösta Sundqvistin sooloprojekti eikä hän halunnut käyttää tuntemattomia studiomuusikoita. Leavingsin muut jäsenet olivat hänen luottomuusikoitaan, jotka pystyivät toteuttamaan Göstan visiot ja luomaan Leevi and the Leavingsin uniikin soundin ryhmätyön voimalla”, Forss toteaa kirjan tiedotteessa.
Kursivoidut kohdat ovat Hittitehtaan tarina -kirjasta.
Leevi and the Leavings – Hittitehtaan tarina on saatavilla äänikirjana ja e-kirjana. Kuuntele näyte täältä.
