Tarinan mukaan Kings of Moonshine sai alkunsa eräänä huhtikuun aamuna nelisen vuotta sitten. Edellisenä yönä poliisit olivat takavarikoineet laulaja Jarkko Viinamäen sekä basisti Niko Aallon kaikki keittovälineet. Herrat olivat tuottaneet viimeisen kahden vuoden aikana kunnioitettavan määrän kotipolttoista pontikkaa ja tehneet sillä bisnestä. Hädissään herrat päättivät, että asioihin pitää tulla muutos. Viinamäki oli toisinaan soitellut kankkusessa banjoa Aallon kompatessa vieressä vaihtobassolla. Heureka! Kuulosti mahtavalta. Miehet päättivät perustaa bändin jonka nimeksi tulisi Kings of Moonshine.
Brutal display of love on yhtyeen debyyttialbumi joka on rahoitettu pontikkabisneksestä säästetyillä rahoilla. Kymmenen kappaletta sisältävä levy on ensimmäisiä “oikeita” alternative country- albumeita Suomessa. Tekijät ovat siis kotimaisia mutta soundi on tyylikkään kansainvälinen. Mikäli ei tietäisi niin tätä ei uskoisi kotimaisen orkesterin julkaisuksi. Albumi on monipuolinen ja tarjoaa kiitettävän erilaista materiaalia. Juurimusiikkia, irkkutyylistä iloittelua sekä perinteisempää kantria. Mystisyyttä tihkuvat roots- biisit Bad luck love sekä Rainbow hits the land fill kolahtivat allekirjoittaneeseen parhaiten. Tarttuvista renkutuksista minua sykähdyttivät eniten Rebel blood, Falling in the sand sekä Devil in a bottle. Banjo on kyllä hieno soitin.
Krapulassa syntyy hyviäkin ideoita. Kings of Moonshine on todiste siitä. Viinamäen ja Aallon lisäksi yhtyeessä vaikuttaa mm. sellaisia soittajia, jotka ovat tulleet tutuiksi yhtyeissä Zacharius Carls Group, Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi ja Morley. Ei-No Recordsin julkaisemassa albumissa on pelkistetyn tyylikäs kansi joka toimisi varmasti hyvin bändipaidan kuvana. Hieno juttu on myös se, että Brutal display of love julkaistiin maaliskuun puolivälin jälkeen vain vinyylinä. Näin ollen kansitaide pääsee paremmin oikeuksiinsa.
Petri Kipinä
