Jane Schoenbrunin ohjaama mystinen kauhudraama I Saw the TV Glow on tullut vuokrattavaksi kotimaisiin videopalveluihin, muun muassa Elisa Viihteeseen.
Suomessa ilman elokuvateatterijulkaisu jäänyt elokuva on saanut osakseen innostunutta hehkutusta. Hurmaantuneen palautteen taustalla lienee merkittävänä seikkana elokuvan vahva pureutuminen sukupuoli-identiteetin kysymyksiin. Elokuvan molemmat päähenkilöt etsivät suuntaa oman sukupuoli-identiteetin suhteen, toinen aktiivisemmin ja toinen passivisesti, enemmän taustakatsojan roolissa. Toisaalta elokuvaa voi katsoa myös syrjäytyneisyyden ja sopeutumattomuuden kuvauksena, ja molempiin päähenkilöihin voisi sovittaa autismin kirjolla -diagnoosia.
Tarinan omalaatuisen painostavaa ja vieraantunutta tunnelmaa voi hyvin kuvata David Lynch -henkiseksi ja varsinkin Twin Peaks -sarjan suuntaan kallellaan olevaksi. Elokuvassa ei liene montaakaan ”normaalia” kohtausta. Ian Foremanin ja Justice Smithin esittämä Owen on kaiken aikaa silminnähden ulkopuolinen ja puhuu hitaasti, jos ollenkaan. Brigette Lundy-Painen näyttelemä Maddy Wilson on syrjäytyneen ja angstisen teinin perikuva kouluampujan profiililla, mutta I Saw the TV Glow ei ajaudu aggressiivisille poluille.
Owenin ja pari vuotta vanhemman Maddyn ystävyyssuhde on heti alusta lähtien epävakaa. Maddy on huomattavasti pidemmällä seksuaali-identiteetin kysymysten paineessa, kun taas nuorempi Owen on vasta oman hämmennyksensä alussa. Ehkä syrjäytyneet huomaavat toisissaan katsovansa peiliin, mutta kaksikon elämän mullistava asia on nuorten mystinen tv-sarja, joka muistuttaa vahvasti Buffy, vampyyrintappajaa. Kahden teinin taistelu viikottain vaihtuvaa pahista vastaan -”Eikö se ole tytöille”, toteaa Owenin isäkin kuullessaan pojan intohimosta Pinkki opaakki -sarjaa kohtaan.
Pinkki opaakki vie Owenin ja Maddyn täysin mennessään. Varsinkin Maddy löytää sarjan avulla rohkeutta siirtyä eteenpäin ja sosiaalinen transitio sekä seksuaali-identiteetin selkiytyminen kuvataan haluna muuttaa isompiin ympyröihin. Owen ei ole valmis repäisemään itseään irti pikkukaupungin ahtaista kulisseista, vaikka Maddy pyyntö lähteä mukaan on selkeä. Tarinassa siirryttään vuosia eteenpäin ja selkeästi epätyydyttävässä tilanteessa elävä Owen tapaa Maddyn uudelleen. Maddy on sekava, ja väittää elävänsä Pinkki opaakki -sarjan maailmassa. Seksuaali-identiteetin kysymykset ovat edelleen vahvasti esillä ja samalla Maddyn ja Owenin valintojen eriytyminen on yhä selkeämpi tosiasia. Maddyn syrjäytyminen ja näköalattomuus ovat Owenille merkki oman elämänsä suhteen – parempi tyytyä nykyiseen kuin hypätä tuntemattomaan.
I Saw the TV Glow käsittelee monin tavoin syrjäytymisen, joukkoon kuulumattomuuden, sopeutumattomuuden ja ulkopuolisuuden tuntemuksia. Pääkaksikon hullaantuminen totaalisesti tv-sarjaan, jopa niin että sarjasta tulee elämän sisältö, on jo sinällään pelottavan kylmäävä juonenkulku. Owenin elämä kulkee kuin sumussa tai painajaisunen keskellä – puolielämää, Maddyn harhaisuus on hengenvaarallista. Vahvan tunnelman elokuvassa pääparin näyttelijätyö on voimallista ja hienovaraista. Tarinan luoma tunnelma pysyy mysteerinä johdonmukaisesti koko elokuvan ajan. I Saw the TV Glow näyttäytyy monen teeman avulla ja elokuvaa voi katsoa monen teeman värittämänä. Vahva suositus nuoremmalle väelle, mutta kyseisen elokuvan suhteen ei ole syytä harjoittaa ikärasismia.
Teksti: J.A.Kaunisto
