Aikaisemmin lähinnä tv-sarjojen, kuten Peaky Blinders – gangsteriklaani, ohjaajana vaikuttanut Colm McCarthy sai menestystä dystopiakauhistelulla The Girl with All the Gifts. Viime vuonna ilmestynyt perinteinen pelottelukauhistelu Bagman ei ole kerännyt suurempia hurraa-huutoja, vaikka elokuva on hyvinkin perinteistä pelottelukauhua.
Bagmanissa suurimmat pelot koetaan katsojan oman pään sisällä. Iso paha kiusaa epäonnista perhettä pyrkimyksenä napata viattomia lapsia suureen laukkuunsa ja kadota sitten hylättyyn kaivoskuiluun. Tarinassa vihjaillaan enemmän kuin näytetään ja alustetaan tapahtumia hartaasti. Isoa pahaa vilautellaan aluksi hyvin säästeliäästi, mikä on aina toimiva tehokeino. Mitä kauemmin varjoissa lymyävän pahuuden ruumiillistuman hahmo pysyy piilossa tarkemmilta katseilta, sitä hirveämmän kuvan katsojan aivot piirtävät örkista. Ihan ilmaiseksi, ilman kalliita tehosteita.
Tarinan iso paha on kovin tuttu monesta leffasta ja kansantarusta. Luiseva hahmo on vaikuttavat rumilus mutta ei mikään Stephen Kingin Pennywise. Luiseva olemus ei myöskään säteile suoranaista fyysistä uhkaa, joka käy selvästi ilmi örkin ja päähenkilön välisessä yhteenotossa pahuuden pesässä eli vanhassa kaivostunnelissa. Jos omaperäisyydellä ei onnistuta lyömään valtteja pöytään, on panostettava tunnelmaan ja genrelle tyypillisiin pelottelukikkoihin. Elokuva onnistuukin alkuvaiheessa luomaan piinaavaa tunnelmaa örkin jokaöisillä vierailuilla, jotka käyvät ajan kuluessa aina astetta tunkeilevimmiksi. Mitä iso paha odottaa – miksi se ei käy ”saaliin” kimppuun? Ovi narisee, varjo heilahtaa pimeässä ja lastenhuoneen kamera näyttää kummia mutta varsinaista yhteenottoa pihdataan antaumuksella.
Tarinan päähenkilö on lapsena joutunut kuumottavaan tilanteeseen ison pahan kanssa. Elokuvassa perustellaan, miten lapset pystyvät pysymään suojasssa örkiltä. Nyt, parin vuosikymmenen jälkeen aikoinaan isän varoittelema pahuus ilmestyy yllättäen kummittelemaan, tavoitteena napata perheen jälkikasvu. Vain onko örkillä mielessään jotain muuta?
Bagman luottaa perinteiseen pelottelukauhistelun formaattiin. Mitään uutta ei ole keksitty ja itse ilkimyskin on lainattu monesta lähteestä. Näyttelijäsuoritukset eivät jää mieleen mutta se ei kauhuelokuvissa ole välttämättä suurikaan synti. Bagman ei yritä olla mitään muuta kuin pienimuotoinen kauhupala, jossa on sopivasti mysteeriä ja narisevia ovia sekä riittävän pelottava örkki. Selityksiä ei anneta, eikä niitä vaadita. Bagmanissa ei ole kuitenkaan mieltä kiihottavaa omaperäisyyttä ja kulttiarvoa – elokuvien sarjaa ei liene tulossa.
Bagman katsottavissa Elisa Viihteen Vuokraamossa.
Teksti: J.A. Kaunisto
