Karoliina Niskasen tunnetaan kirjailijana, näyttelijänä, muusikkona ja äänikirjojen lukijana. Uusi Muamo -romaani oli hänelle monella tapaa ikimuistoinen kokemus.
Muamo (Bazar) on vahvojen tunteiden sävyttämä kertomus kahden erilaisen äidin, karjalaisen evakon ja ruotsalaisen hienostonaisen elämästä sodan melskeessä. Kirjassa eletään raskaita aikoja ja useat ihmiskohtalot ovat riipaisevan surullisia.
Hei Karoliina. Mistä sait kirjaidean?
Karoliina Niskanen: Idea muotoutui, kun eksyin sattumalta lukemaan netistä evakko- ja sotalapsitarinoita. Aihe tuli puheeksi kotona. Puolisoni karjalaiset juuret ja hänen isoäitinsä sotalapsikokemus nousivat pintaan. Minua alkoi kiinnostaa nämä teemat nimenomaan äitiyden näkökulmasta. Sisältäni kumpusi tarve alkaa tutkia lasteni juuria, heidän esiäitejään ja myös omia juuriani. Samoihin aikoihin näin vahvoja unia ja mielikuvia, jotka eivät jättäneet minua rauhaan; eräs vanhempi naishenkilö ilmestyi toistuvasti uniini, ja minusta tuntui, että hänellä oli minulle asiaa. Oli siis pakko alkaa kirjoittaa ja tutkia historiaa, ja lopulta tarina ideoi ja löysi itse itsensä. Prosessin myötä tutustuin karjalaisiin ja haastattelin ihmisiä saaden lisää ideoita. Venäjä aloitti julman hyökkäyssotansa kesken prosessin, ja tietysti tämäkin vaikutti kirjoittamiseen. Vahvimman sysäyksen Muamolle antoi kuitenkin eräs mielenkuva, päänsisäinen taulu, jota aloin nähdä ja ajatella päivittäin, ja ruusun tuoksu, jonka tunsin ajatuksissani elävänä. Kirjoittaminen oli minulle hyvin maaginen ja aistirikas kokemus.
Haastattelit kirjaa tehdessä sotalapsia ja ystävystyit karjalaiseen itkijään Pirkko Fihlmaniin, joka lähetettiin sotalapseksi Ruotsiin jatkosodan aikana. Millainen kokemus kirjoitusprosessi oli kaikkinensa? Mikä oli itsellesi koskettavinta ja mieleenpainuvinta?
Opin paljon historiasta, karjalaisesta kulttuurista ja karjalaisten kokemasta sorrosta. Opin myös esiäideistäni, ja koin saaneeni heihin jonkinlaisen yhteyden. Oli myös vaikeita hetkiä, ja toisinaan työ tuntui haastavalta ja liian isolta kakulta. Pohdin paljon sitä onko minulla oikeutta kertoa tätä tarinaa. Halusin kirjoittaa karjalaisista mahdollisimman kunnioittavasti, herkällä kynällä. Muamo oli matka, jota en koskaan unohda. Alitajunta, intuitio, unet ja mystiset sattumat johdattivat minut uskomattomiin paikkoihin. Tutustuin upeisiin ihmisiin ja sain kuulla liikuttavia tarinoita. Lasteni isomummo kertoi evakkomatkastaan ja siitä, kuinka juna jolla hänen oli ollut tarkoitus matkustaa Karjalasta Suomeen, oli pommitettu raiteille. Perhe oli kuitenkin sattumalta päätynyt erään auton kyytiin. Jos isomummo olisi hypännyt junaan, ei minulla ehkä olisi lapsiani. Ajattelen tuota junaa usein. Mieleenpainuvinta oli, kun Pirkko Fihlman itki minulle olohuoneessaan sotalapsen itkun. Pirkko vei minut mökilleen itärajalle ja kävelytti minua maahan maatuneen karjalaiskylän raunioilla. Uimme järvessä ja joimme lonkeroa kesäyössä. Opin, että mikään ei koskaan katoa. Opin myös, että raskaasta historiasta huolimatta karjalainen kulttuuri elää yhä vahvana.
Mitä muuta haluat sanoa Muamo-kirjasta?
Muamo sijoittuu historiaan, mutta tarina on ajankohtainen. Euroopassa on sota, ihmiset joutuvat jättämään kotinsa. Sota-aihetta vahvemmin Muamo käsittelee kuitenkin äitiyttä ja äitejä, universaaleja teemoja. Uskon ja toivon että tarinaan voisi samastua vaikka ei itse olisikaan äiti. Me kaikki olemme jonkun synnyttämiä. Vaikka suhde omaan biologiseen äitiin olisi vaikea ja kipeä, juuret ovat ja pysyvät, ja kivun voi oppia hyväksymään. Itsensä voi kaikesta huolimatta nähdä osana suurempaa jatkumoa, ja tulevilla polvilla on mahdollisuus käsitellä ja tiedostaa vanhoja traumoja. Tämän ajatuksen läpi olen halunnut kirjoittaa Muamon.
Sinulla on takana monipuolinen työura. Olet työskennellyt mm. KOM-teatterissa ja Kansallisteatterissa, näytellyt tv-sarjoissa ja elokuvissa ja julkaisut musiikkia. Syksyllä aloitat kahden vuoden mittaisen kiinnityksen Kajaanin kaupunginteatterissa. Lisäksi olet toiminut lukijana noin sadassa äänikirjassa. Millaista työtä äänikirjojen lukeminen?
Äänikirjojen lukeminen on hyvin palkitsevaa. Työ kehittää, rikastuttaa ja inspiroi myös omaa kirjoittamistani. Olen saanut äänikirjoista ideoita käsikirjoituksiini. Kirjoittaminen ja lukeminen kulkevat rinnakkain. On etuoikeus saada uppoutua tarinoihin äänityskopin rauhassa ja päästä ensimmäisenä lukemaan kirjallisuuden uusia helmiä. Työ on myös haastavaa ja vaatii keskittymistä ja hyvää puhetekniikkaa. Jos kirja on pitkä, työläs tai vaikea, kyllä sitä ärräpäät usein siellä kopissa lentelee. Kustantaja ja äänikirjafirma valitsevat yhdessä teokselle lukijan, jolle kyseistä työtä tarjotaan. Olen onnekseni saanut lukea pääosin juuri sellaisia teoksia, joihin muutenkin tarttuisin. Liikutun ja kyynelehdin usein lukiessani. Omaa tekstiä on pelottavaa lukea äänikirjaksi. Jokaiseen painettuun kirjaan on jäänyt virheitä, mutta kun se virhe hyppää silmille omassa tekstissä, täytyy hengitellä ja yrittää hyväksyä keskeneräisyys ja epätäydellisyys, jotka ovat aina seuranamme.
Millaista palautetta olet saanut äänikirjoista?
Olen saanut ihanaa palautetta, monet lähestyvät minua esim. Instagramissa ja kehuvat tai jakavat ajatuksiaan lukemistani kirjoista. Positiivinen palaute lämmittää sydäntä ja merkitsee paljon, sillä työ on yksinäistä ja haastavaakin. Ääni on henkilökohtainen ja herkkä asia, joka herättää ihmisissä myös negatiivisia tunteita. On ihanaa, kun ihmiset jaksavat nähdä vaivan antaakseen ruusuja. Pyrin itsekin aina kehumaan, jos olen pitänyt jonkun tekemästä työstä. Olen saanut myös risuja ja haukkuja ja kuullut, että ääneni on monotoninen tai että olen sysipaska lukija. Kaikkia ei voi miellyttää. Taidealalla olen kasvanut siihen, että näissä töissä se oma itse on jatkuvasti arvostelun kohteena. Toisinaan se on raskasta.
Muamo on toinen romaanisi. Esikoisromaanisi Tilhi (2020) valittiin ilmestymisvuonnaan Tiiliskivi-palkintoehdokkaaksi. Millaisia tavoitteita ja haaveita sinulla on kirjailijana?
Kirjoittaminen on minulle ehdottomasti tärkein, luonnollisin ja rakkain taiteentekemisen muoto. Kirjoittaessa olen oma itseni. Pohjimmiltani olen hiljainen erakko. Unelmani on heittäytyä vielä joskus täyspäiväiseksi kirjailijaksi. Haluan omistautua ajatuksilleni ja antaa aikaa haahuilulle, tarinoille ja sanoille. Aion kirjoittaa vielä monta kaunokirjallista romaania. Myös runokirja on haaveena. Tällä hetkellä työstän hissuksiin uutta käsikirjoitusta. Kyseessä on romaani, joka sijoittuu lähihistoriaan, merellisiin maisemiin. Tutkin jälleen juuria, tällä kertaa saaristolaisjuuriani ja niiden myötä vähän laajempaa yhteiskunnallista tarinaa.
Lopuksi vielä kolme kysymystä lukemisesta
Lukeminen merkitsee minulle keskittymistä, hiljentymistä, ajattelua, mielenmatkoja, eskapismia, empatiaa, ymmärrystä, oppimista, yhteyttä sydämeen.
Luen tällä hetkellä tietokirjaa liittyen uuteen romaanikäsikirjoitukseeni
Seuraavaksi haluaisin lukea Pirkko Soinisen Kipulinnun sekä Oksana Vasjakinan Haavan.
Muamo (Bazar) on saatavana e-kirjana ja Pirkko Fihlmanin, Karoliina Niskasen ja Eeva Soivion lukemana äänikirjana.
Karoliina Niskanen (s. 1987) valmistui näyttelijäksi Teatterikorkeakoulusta ja on työskennellyt niin näyttelijänä kuin ohjaajana. Hän on julkaissut musiikkia ja kirjoittanut rap-lyriikkaa. Hän on myös suosittu äänikirjojen lukija.
’Kuva: Uupi Tirronen
