Venäjään erikoistuneen toimittajan Kalle Kniivilän kirjoittama Putinin pahin vihollinen – Aleksei Navalnyin tarina kertoo tämän hetken tunnetuimmasta poliittisesta vangista ja hänen Venäjälle rakentamastaan verkostosta, joka on nyt tukahdutettu ”äärijärjestönä”. Kniivilä vastasi Mesta.netin kysymyksiin sähköpostilla.
Elokuun 20. päivänä 2020 venäläisen poliitikon Aleksei Navalnyin piti kuolla. Hänen boksereihin sivelty hermomyrkky ei vain ennättänyt vaikuttaa riittävän kauan. Lentokone teki hätälaskun, ja ambulanssihenkilökunta pelasti hänen henkensä.
Putinin kovimmaksi haastajaksi nimetty Navalnyi päätyi saksalaiseen sairaalaan, josta päästyään hän palasi takaisin Venäjälle ja joutui vangituksi. Hän suorittaa parhaillaan vuosien mittaista vankeusrangaistusta.
Venäjään erikoistunut toimittajan Kalle Kniivilän uusi kirja Putinin pahin vihollinen kertoo tämän hetken tunnetuimmasta poliittisesta vangista ja hänen Venäjälle rakentamastaan verkostosta, joka on nyt tukahdutettu ”äärijärjestönä”.
Olet seurannut Navalnyin poliittista uraa vuosikymmenen ajan ja kirjoittanut hänestä blogiisi. Mikä sai sinut tarttumaan kokonaiseen kirjaan ja miten projekti eteni?
Kalle Kniivilä: FSB:n yritys murhata Aleksei Navalnyi elokuussa 2020 oli dramaattinen tapahtuma, joka sai osakseen koko maailman huomion, ja se oli samalla selkeä merkki siitä, miten Venäjän poliittinen ilmapiiri oli kiristymässä entisestään sen jälkeen kun Vladimir Putin oli perustuslain muutoksella ottanut itselleen oikeuden jatkaa presidenttinä vuoteen 2036. Kun Navalnyi sitten tammikuussa kaikista varoituksista huolimatta palasi Venäjälle ja heti saavuttuaan pidätettiin, seurasin tuhansien muiden lailla tapahtumia suorassa lähetyksessä.
– Pari päivää myöhemmin heräsin keskellä yötä yksi ajatus mielessäni: tämä tarina on niin uskomaton, että siitä täytyy kirjoittaa kirja. Kun päivä valkeni, otin yhteyttä kustantajaani, joka oli aivan samaa mieltä. Siitä se sitten alkoi. Ruotsinkielinen versio kirjasta saatiin kauppoihin alkukesästä, ja päivitetty suomenkielinen kirja nyt joulukuussa. Siinä välissä kirja ennätti ilmestyä myös esperantoksi.
Haastattelit kymmenkuntaa Navalnyin liikkeeseen kuuluvaa henkilöä eri puolella Venäjää. Mitä yllättävää, uutta tai koskettavaa nousi esille haastatteluissa?
– Venäjälle en päässyt keväällä 2021, mikä oli yhtäältä sääli, mutta toisaalta kaikki ovat pandemian aikana entistä enemmän tottuneet nettikokouksiin, ja netin avulla pääsi yllättävän lähelle ihmisiä. Haastattelujen kautta sain paljon uutta, yksityiskohtaista tietoa elokuun 2020 tapahtumista, mutta ennen kaikkea sain paremman käsityksen siitä, millaisen painostuksen alaisina Venäjän demokraattiset voimat ovat vuosikausia olleet.
– Koskettavaa oli ennen kaikkea ymmärtää, että monet toimivat Venäjällä aivan kuin se olisi vapaa maa, lähes seuraamuksista välittämättä, koska he haluavat tehdä Venäjästä vapaan maan. Näinhän Navalnyikin toimi, palatessaan Venäjälle kaikista uhauksista huolimatta. Syksyllä tehdyt viimeiset haastattelut olivat surullisia, toivoa paremmasta tulevaisuudesta yritetään pitää yllä, mutta kaikki muutoksen mahdollisuudet on jyrätty asfaltin alle ja yhä useammat pakenevat maasta välttääkseen vankilan.
Millaista palautetta olet saanut kirjasta tähän mennessä?
– Arvostelut ovat Ruotsissa oleet ylistäviä, kirjaa on verrattu jännäriin, ja sellainenhan se tavallaan on, vaikka loppuratkaisu onkin jo yleisessä tiedossa. Mukavimmalta tuntui jo eläkeikäiseltä lukijalta saamani postikortti, jossa lukija kertoi, ettei mikään kirja ollut aikaisemmin imaissut häntä sisäänsä samalla tapaa kuin tämä. Juonenkäänteet ovat kieltämättä hurjia, ja jos tämä olisi keksitty kertomus, niitä voisi pitää epäuskottavinakin. Mutta tämä on tositarina.
Olet kirjoittanut useita kirjoja Venäjästä. Miten olet päätynyt kirjoittamaan Venäjä-aiheisiä kirjoja?
– Ensimmäisen kirjani kirjoitin, koska Venäjä-kuva meillä Ruotsissa, ja varmaan jossakin määrin Suomessakin, oli minusta yksipuolinen. Putinin väki -kirjassa yritin selvittää, miksi niin monet venäläiset todellakin kannattavat Vladimir Putinia, ja annoin heidän itsensä selittää. Kun kirjasta tuli menestys, totesin, että tämähän on mukavaa, ja ehkä hyödyllistäkin.
– Juuri samoihin aikoihin tapahtunut Krimin valloitus oli käänteentekevä tapahtuma, joten kirjoitin siitä heti toisen kirjan. Baltian venäläisistä kirjoitin kirjan, koska tämä suuri vähemmistö oli jäänyt kokonaan pimentoon – toki heistä puhuttiin uhkana, mutta kukaan ei puhunut heidän kanssaan. Joka kirjalla on tavallaan oma tarinansa, mutta yhteistä on se, että olen halunnut kertoa asioista yksittäisten ihmisten näkökulmasta enkä mistään helikopteriperspektiivistä.
Millaista kirjallisuutta itse luet vapaa-ajallasi? Mikä kirja sykähdytti sinua viimeksi?
– Luen varsin paljon uutta venäläistä tietokirjallisuutta ja kaunokirjallisuutta, mutta myös suomalaista ja ruotsalaista nykykirjallisuutta. Aivan äsken luin viimeinkin ensimmäisen osan Paasikiven kirjasta ”Toimintani Moskovassa” ja sen jatko-osa odottaa vuoroaan. Oli hurja nähdä, miten tarkka kuva tilanteen vakavuudesta Paasikivellä ja monella muullakin talvisodan alla oli – ja miten heitä kieltäydyttiin kuuntelemasta. Grigori Služitelin moskovalaisen kulkukissan elämästä kertova romaani ”Dni Savelija” oli jännä lukukokemus, ja pidin kovasti myös Sirpa Kähkösen ”Vihreästä salista”, samoin kuin kaikista hänen Kuopio-kirjoistaan.
Putinin pahin vihollinen on saatavilla äänkirjana (kuuntele) ja e-kirjana (lue näyte). Kirja sisältyy myös Elisa Kirja -kuukausitilaukseen, jolla nautit ääni- ja e-kirjoista rajattomasti niin paljon kuin haluat.
Kalle Kniivilä on Malmössä ilmestyvän Sydsvenska Dagbladetin Venäjään erikoistunut toimittaja. Neuvostoliiton hajotessa hän oli Kansan Uutisten kirjeenvaihtaja Moskovassa. Viime vuosina hän on tehnyt säännöllisesti juttumatkoja Venäjälle ja muihin entisiin neuvostotasavaltoihin, joiden pohjalta Kniivilä on kirjoittanut viisi kiiteltyä tietokirjaa. “Putinin väkeä – Venäjän hiljainen enemmistö” palkittiin lokakuussa 2014 Kanava-palkinnolla.
